Vuoden viimeinen

Taas on blogitauko venähtänyt luvattoman pitkäksi, vaikka koirasaralla onkin tapahtunut aika paljon.
Ensin teen uudenvuodenlupauksen: Minusta tulee optimistinen ja kannustava kaikissa koiriin liittyvissä asioissa. Tämän ulkopuolelle jätän tottelemattomuuden lenkeillä (kakansyönti, remmirähjäys ja luoksetulemattomuus). Omaa negatiivisuuttaan ei välttämättä huomaa, mutta toisesta se on helpompi huomata eli yritän ottaa opikseni. Saa huomauttaa, kun lipeän tästä lupauksesta :)

Eilen oli viimeinen kerta agilityä tänä vuonna. Keira pääsi Lahteen kisaamaan kaksi agilitystarttia. Ekalla radalla tuo eläin karkasi lähdöstä. Pasmat menivät sekaisin, vaikka duo Pia ja Anu ystävällisesti huusivat minulle asiasta. Teimme radan kuitenkin loppuun. Toinen rata oli sitten kunnon Salme Mujusen rata eli neljä suoraa putkea ja m-muotoinen rata. Keira pysyi lähdössä ja teimme kohtuullisen nollan sijoituksella 11. En ollut ilmoittanut Keiraa hyppärille ja Outi meinasi lähteä kotiin ennen sitä, mutta onneksi jäi. Ficolle hienosti sijoitus 3. Keiran rata:
 https://www.youtube.com/watch?v=iDrSw10JspQ

Messarissa Keira kävi kehässä molempina päivinä hakemassa itselleen kaksi uutta titteliä. Tiesin, ettei tänä vuonna ole montaa narttuveteraania kehässä eli siksi huonossa karvassa oleva Keira oli ilmoitettu. Ensi vuonna täyttää 8-vuotta monta hienoa narttua ja katsotaan uskalletaanko lähteä niitä vastaan kisaamaan. Keira sai molempina päivinä myös sa:n ja lauataina oli pn4. Junnu- ja vetskutittelinhän saa pelkällä erilläkin. Jäin molempina päivinä myös isoon kehään, kun en ole sinne koskaan ennen Messarissa päässyt. Bullbenz-kasvari oli lauantaina rop-kasvari eli Keira pääsi isoon kehään kolme kertaa. Vaikka kehiä piti odottaa pitkään, Keira jaksoi hienosti koko viikonlopun. Mila oli kehässä sunnuntaina ja sai hienosti erin ja sa:n.

Kennel Bullbenz (Keira,Primo,Cola ja Kossi) 

Kävimme pyörähtämässä myös Kangasalan ryhmiksessä Milan kanssa ja Milalle pelkkä eri.

Syksyn kohokohta oli Hollannin reissu marraskuussa. Reissu oli yllättävän rankka, vaikka meitä olikin kolme kuskia. Oli pimeää ja sateista, mutta Hollannissa oli kaunis sää. Onneksi ei sattunut mitään ikäviä kommelluksia liikenteessä tai muutenkaan. Tuollaisessa melkein viikon reissussa on kuitenkin monta liikkuvaa osaa ja homma pitää olla etukäteen  hyvin suunniteltu.
Mila sai näyttelyssä pelkän eh:n enkä ole edes viitsinyt pyytää ketään kääntämään arvostelua. Geea sijoittui upeasti toiseksi suuressa pentuluokassa ja hävisi vain omalle siskolleen. Myös Geean Singo-veli oli toinen luokassaan. Geean isä-Bennyn jälkeläiset saivat paljon hyviä sijoituksia.
Peter oli myös toinen isossa valioluokassa. Suomalainen Kelmi-veteraani oli aivan upeasti paras uros 1. Onnea vielä Liisa! Aina kun olen ollut Hollannissa, suomalainen koira on ollut voittoisa :)

Oli tosi mukava tavata tuttuja ja erityisesti Geean kasvattajat sekä Benny omistajineen. Koska näyttelyssä pyörii koko ajan neljä kehää, paljon jää näkemättä eli ei sitten tullut katsottua niitä uroksiakaan paljon "sillä silmällä". No Milalle on jo ensimmäinen mies katsottuna valmiiksi.
Hollannin hotelli oli keskellä ei mitään eli siellä oli hyvä lenkittää koiria. Lauantai-illalla illastimme kansainvälisesti. Suurin osa oli tanskalaisia, mutta myös amerikkalaisia ja taisi siellä olla joku Norjastakin.
Peter, Mila ja Geea tulivat hienosti keskenään toimeen ja niiden kanssa oli helppo reissata. Viimeisenä ajapäivänä Milaa alkoi selkeästi tympimään, sillä se oli hereillä takakontissa paljon enemmän kuin aiempina päivinä.

Linnan raunioilla menomatkalla Ruotsissa.

Geea

 

Mila

Benny ja Geea

Benny ja Geea

Geea isossa kehässä

Gabi ja Geea

Peter

 

Geea, Singo ja Gabi

Geea, Peter ja Mila Hollannissa

Geea ja Mila Saksan ja Tanskan välisellä lautalla

Väsyneet matkalaiset mun sängyssä:)

Näyttelypäivänä kävi Matti tutkimuksissa ja hienosti on selkä, lonkat ja kyynäreet kunnossa. Myös Vili on saanut terveen paperit.

Tervettä ja tuloksellista Uutta Vuotta 2015 kasvateille, omistajille, haltijalle sekä kaikille ystäville ja kavereille!
Anne

Hetken jo luulin....

omistavani agilityvalion. Menin katsomaan viime sunnuntaina tuloksia ja taskussa olleet lukulasit menivät palasiksi juuri kriittisellä hetkellä. Näin vain, että olimme voittaneet enkä voinut kuvitella, että ihanneaika ylittyi. Olihan radalla pari töksähtävää kohtaa eikä meidän menoa voi muutenkaan nopeaksi sanoa, mutta olemme normaalisti pysyneet ihanneajoissa nollalla. No nyt jälkikäteen olen kuulut usealta taholta, että tuolla tuomarilla on aika tiukat ihanneajat. Yllättävän vaikea tästä on kuitenkin päästä yli, kun sitä viimeistä sertiä meille melkein tarjottimella tarjottiin. Ja palkintona oli jättikokoinen pokaali, jonka kuvanottamisen jälkeen kyllä heti vaihdoin lahjakorttiin. En halunnut moista formulapyttyä muistuttamaan epäonnistumisesta.

Koko kisareissu tehtiin hetken mielijohteesta, sillä Emilia-koutsi innostui lähtemään mukaan Kirvan kanssa. Kisat olivat siis Pieksämäellä. Kirva tuli hienosti ekalla radalla toiseksi ja hyvin tulivat koirat keskenään toimeen eli eivät paljonkaan toisista välittäneet. Lataan meidän radat tämän päivän aikana videoihin.

Keira kävi eilen fyssarilla ja omaa kuulemma hyvät diivan eleet. Ei muka nauti käsittelystä ja on niin reppana. Heti kun käsittely loppui, Keira muuttui niin iloiseksi ja reippaaksi. Jumit ovat tällä erää pois ja uusi käynti parin kuukauden kuluttua.

Huomenna alkaa loma ja matka kohti Hollantia. Näyttelyyn on ilmoitettu 176 kooikeria. Milan luokassa on 15 koiraa ja Geean luokassa huimat 17 narttupentua.

Kirkkonummella kisattiin sunnuntaina kooikereiden agilitymestaruudesta. Mineissä voiton vei Jari ja Tete sekä medeissä Jari ja Robi, Onnittelut kaksoimesarille! Lex sai hopeaa  ja toisen agilitysertinsä, Onnea! Loki korkkasi hienosti kolmosluokan sijoittumalla pronssille, Onnea Taina!

Anne

Matkakuumetta

Ensi keskiviikkona mulla alkaa viikon loma ja iso osa ajasta on autoilua joko itse ajaen tai kyydissä istuen. Suuntana on siis kolmannen kerran Hollannin erikoisnäyttely. Koiramääristä ei ole tietoa, mutta eiköhän niitä noin 150 ole. Suomesta on muitakin tulossa, mutta meidän porukan kokoonpano on Anne, Peter, Outi, Geea, Mila ja minä eli Peter joutuu hoitamaan taas isän velvollisuuksia ja toimimaan isähahmona myös Geealle. Annen jalka alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja toivottavasti ei ole reissun jälkeenkään yhtään kipeämpi.
Kansainvälistä menoa on luvassa, sillä meidän kanssa samassa hotellissa yöpyy aiankin tanskalaisia ja yhdysvaltalaisia kooikerihmisiä ja ruotsalaisia sekä saksalaisia  tuttuja tavataan ainakin näyttelypaikalla. Mila on käynyt nyt useamman viikon aikana harjoittelemassa näyttelyjuttuja lähinnä niin, että tutkiminen on tapahtunut maassa. Ei se vieläkään hyvin mene, mutta paremmin kerta kerralta. Onneksi Hollannissa on naistuomari. En kuvittele mitään näyttelymenestystä tuolta reissulta, sillä jo pelkästään reissuun pääseminen ja tuon kaiken kokeminen on seikkailu sinänsä. Viime kerralla meni itkemiseksi, kun piti luovuttaa Lewis Hollannissa uusille omistajilleen.
Viime lauantaina Mila pääsi Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen eikä kovin montaa estettä päästy menemään, kun jumituimme ongelmakohtiin, joita ei yhden harkan aikana saatu ratkaistua. Helmikuussa on taas kooikeragilityä luvassa.
Keira kävi vajaa kaksi viikkoa sitten Matin kanssa fysioterapiassa ja sen verran löytyi jumeja, että maanantaina on uusi aika.
Muuten olemmekin käyneet vain agilityharkoissa ja tottakai lenkkeilty sekä aamu- että iltalenkit pilkkopimeässä.
Tänään oli ilmestynyt Julian Suomen muotovaliotittelikin Kennelliiton sivuille. Nyt voi sitten hakea titteleitä myös Liettuasta ja Virosta.
Anne

Vihdoinkin

Jo vuodesta 2012 olen yrittänyt saada viimeistä sertiä Julialle ja nyt vihdoin yhdeksännellä kerralla tärppäsi. Olin jo puolitoista vuotta sitten luopunut toivosta, mutta sitten Anne T soitti, että Jos Dekker on tulossa Seinäjoen näyttelyyn arvostelemaan kooikerit. Julia pärjäsi tällä tuomarilla hienosti vuonna 2010 Ruotsin erikoisnäyttelyssä ja lupasin silloin, että tuolle tuomarille haluan viedä Julian vielä uudelleen.
Näyttely tehtiin päiväreissuna ja isäni oli mulla kuskina. Aaamulla ennen reissua hän vaihtoi autooni nastarenkaat ja hyvä, että vaihtoi. Matkan varrelle osui todella liukkaita pätkiä. No nyt on yli 10 astetta lämmintä. Kehä oli melkein tunnin myöhässä eli hyvissä ajoin olimme paikalla. Julian kanssa sertistä oli kisaamassa neljä narttua, joista Roosnell "Iita" (Keiran lapsenlapsi) sai heti nuorten luokassa erin ja sa:n. Avoimessa luokassa Julia oli ainoa, joka sai erin ja sai sitten sen himoitun sa:n myös. Iitan ja Julian lisäksi parasnarttukehään pääsi veteraaneista Orry. Tuomari piti loppuun asti juoksu- ja seisotusjärjestyksen ennallaan eli me siinä keskimmäisinä. Yritin vaan tsemata itseni siihen, että esitän koiraa loppuun asti ja voi sitä riemua, kun tuomari tuli eteemme nostaen yhden sormen ja sanoen "number one". Ei varmasti jäänyt keltään huomioimatta kuinka onnellinen olin. Jotenkin Julialla ja tuomarilla synkkasi tosi hyvin. Julia oli pöydällä rento ja ihan ryntäsi kohti tuomaria, kun hän halusi vielä katsoa ilmettä. Ja tuo tyttö liikkui kuin unelma.
Tässä tämä arvokastakin arvokkaampi ruusuke, jonka perässä on ajeltu mm. Savitaipaleelle, Sulkavalle ja Lohjalle :)

Eilen olin vuorossa Geean ensimmäinen pentunäyttely ja siellä vierähtikin monta tuntia. Kooikerinpentuja oli ilmoitettu neljä, yksi uros ja kolme narttua. Kaikki olivat pikkupennuissa. Geea esiintyi hienosti ja oli ainoa, joka sai kunniapalkinnon ja oli sitten rop-pentu. Isosta kehästä ei odotetusti menestystä tullut, mutta hyvää treeniä sekin oli. Geea jaksoi noin nuoreksi pennuksi hienosti rankan päivän ja oli niin rentona hälyisessä paikassa. Edes kovaääniset kuulutukset eivät olleet ongelma niin kuin oli monelle pennulle.

rop-pentu

kokoomakehässä

Milan kanssa jatkuvat näyttelyharkat tällä viikolla Orimattilassa.

Anne

Potilas

Milalle iski lauantai-illalla ärhäkkä ripuli. Yö meni kuitenkin aika rauhallisesti ja matolta löytyi muutama vesiripuliläikkä. En antanut Milalle aamulla ruokaa ja otin sitten tyhmänä sen lenkille mukaan, kun halusi lähteä. Lenkin jälkeen keitin riisiä ja annoin vain sitä keitinlientä, johon lisäsin mauksi vähän jauhelikeitostani lientä ja tehobaktia. Mila joi liemen ja alkoi nukkumaan. Muutaman tunnin kuluttua eivät takajalat kantaneet, mutta neste oli pysynyt sisällä ja joi myös lisää.
Iltapäivällä kannoin Milan ulos ja se pissasi normaalisti. Nyt lisäsin liemeen Inupekt Fortea ja Canicuria.
Mila olisi halunnut lähteä iltalenkille, mutta en tietenkään ottanut sitä mukaan. Kun tulimme takaisin kotiin, oli Mila pystynyt hyppäämään sohvalle ja odotti meitä selkänojalla. Yöksi annoin vielä yhden juoma-annoksen. Päätin, että tänään on vietävä eläinlääkäriin ellei kunto ole parantunut.
Kun tulin aamulla yläkerrasta, oli vastassa kolme iloista koiraa. Mila oli ihan oma itsensä. Annoin vähän riisiä, lientä ja muutaman eläinlääkäristä ostetun nappulan, joita Julia söi pääsiäisenä sairautensa jälkeen.
Mila söi ja lähti ihan normaalisti lenkille. Lenkin jälkeen on ollut ihana katsoa kuinka se nukkuu rennosti selällään ja haki jo lelunkin.
Kuulin, että viereisellä kadulla asuva koira on myös ollut kovassa ripulissa.
Muuten viime viikko oli hyvin rauhallinen. Mila ja Julia kävivät normaaleissa agilityharkoissa. Torstaina Mila ja Geea kävivät näyttelykoulutuksessa Orimattilassa ja sinne menemme vielä muutaman kerran uudestaankin.
Anne

Synttärisankari

Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri) täyttää tänään 8-vuotta eli näyttelyiden osalta on nyt veteraani.
Keira on itsenäinen, itsepäinen ja todella persoonallinen koira. Se on muuttanut elämääni enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
Olen saanut monta uutta ystävää ja ison joukon kavereita sekä oppinut ja opetellut paljon uusia asioita. Olen oppinut kasvatustyötä, uskaltautunut ajamaan autolla ulkomailla ja opetellut ajamaan asuntoautoa. Uskallan nykyään puhua englantia ja ruotsia pelkäämättä sitä kuinka pieleen kielioppi menee.
 Harrastuksia meillä ei ole oikeastaan muuta kuin agility ja näyttelyt. Jos minulla ei olisi koiraa, en viitsisi liikkua senkään vertaa kuin nyt eli terveydentilanikin on parempi Keiran ja sen lasten Julian ja Milan ansiosta. Toki noi eläimet saavat verenpaineen välillä nousemaan tempauksillaan ja koti ei ole siisti kuin tunnin siivouksen jälkeen. Koirat pitää hoitaa vaikka olisi kipeä tai sää ihan kamala.
Keira on kennelini kanatanarttu ja ystäväni sanoin se on todellinen "hedelmällisyysjumalatar". Pentuja sillä on kolmesta pentueesta 23 ja lapsenlapsiakin jo yli 20. Yksi pentu asuu USA:ssa ja lapsenlapsi Englannissa.

Näyttelyt alkoivat nolosti, kun Keira sai tyydyttävän, mutta sen jälkeen onkin sitten mennyt paremmin. Titteleitä on ihan kiva rivi ja ulkomailla on käyty. Keira on ollut kehässä jopa Englannin Cruftsissa. Hollantiin Keira ei ole päässyt, kun oli kaksi vuotta sitten kipeänä. Itse olen käynyt rodun kotimaassa erikoisnäyttelyssä kaksi kertaa.

Agilityssä Keira on yhtä sertiä vaille valio ja sellaiseksi varmaan jääkin. Harjoittelemme korkeintaan kerran viikossa ja olenkin sanonut meidän olevan sunnuntaiharrastajia. Kaksi kertaa Keira on kisannut agilityä Ruotsissa. Tänä vuonna Keira on kuitenkin osallistunut Suomen mestaruuskisoissa sekä joukkue- että yksilökisaan sekä senioireiden sm-kisaan. Agirodussa ja piirinmestaruuskisoissa on tullut joukkuemenestystä. Ensi vuodelle on osallistusmisoikeus sekä sm-kisoihin että mm-karsintoihin. Kuva: Tytti Käyhkö

Suuri kiitos Anne ja Jari Tryggille, että myitte minulle Keiran. Anne on suurelta osin vaikuttanut tähän maailmankuvani avartumiseen :) Hänen kanssaan olemme tehneet suurimman osan koirareissuistani ulkomaille ja menestys ei ole ollut meille se pääasia vaan uusien asioiden kokeminen. Anne on ollut suurena apuna jalostustyössäni ja hän on ollut pääkätilönä kaikissa synnytyksissä.
Kiitos myös Outi ja Pia sekä muut ystävät ja kasvatinomistajat! Teidän kanssanne on ilo tehdä yhteistyötä.
Anne

Terve tyttö

Toivottavasti myös Kennelliiton mukaan, kun sieltä suunnalta on mun kasvattien kuvauksista tullut epämieluisia yllätyksiä viime aikoina. No Mila kävi tänään joukkotarkastuksessa Lahdessa ja kuvat otettiin lonkista, kyynäristä virallisina ja selkäkuva epävirallisena. Toinen lonkka oli hiukan tiiviimpi kuin toinen, mutta hyvältä näyttivät molemmat. Eläinlääkäri selitti tosi hyvin kuvat ja muutenkin kaikki toiminta oli hyvin kiireetöntä ja tosi ystävällistä. Ja hintahan on huomattavasti edullisempi kuin se, että vie vain yhden koiran kuvattavaksi. Mila sai herätyspiikinkin, mutta jouduin kantamaan sen parkkipaikalle, joka ei ollut ihan vieressä. Onneksi ei ole tuon suuremmasta koirasta kyse. Mila on kyllä läskistynyt, sillä painoa oli 9,75 kiloa. Osasivat laittaa Milalle ihan oikean värisen peitteenkin :)

Mila ja Geea kävivät taas eilen näyttelyharkoissa ja molemmat olivat yllättävän rentoina pöydällä ja liikkuivatkin nätisti. Edelleenkään Mila ei tykkää, että joku tulee sen luokse, kun se on maassa.
Keskiviikkona saimme agilityssä oikein tehotreenin. Mullahan on kahdelle koiralle harkkapaikka ja yleensä Mila käyttää toisen paikan sekä Keira ja Julia vähän vaihtelevasti toisen paikan. Nyt Milan ryhmässä ei ollut ketään muita eli mä harkkasin tunnin aikana kaikilla kolmella koiralla. Kaikki ovat niin erilaisia ohjattavia ja oma flunssakaan ei ole vielä kokonaan parantunut, että oli siinä haastetta. Mila yllätti kepeillä, sillä kepit olivat osana rata ja vain pari ohjuria oli paikoillaan. Ekassa ja vikassa välissä ei ollut ohjuria ja Milahan pujotteli ja vauhtikin oli hyvä. Palkkakin oli vasta seuraavaan esteen takana.
Anne

Harkkaa

Perjantaina Mila ja Geea kävivät treenaamassa Renkomäen hallilla näyttelykäyttäytymistä. Geea ei yhtään arastellut kaikuvaa hallia, ilmeisesti Milan seura teki hyvää.
Eilen "harkkasin" Keiran kanssa kaksi starttia Janakalassa agilityä eli molemmilta hylätyt tulokset. Ekalla radalla en ohjannut koiraa ja sehän meni minne huvitti. Toisella radalla yritin terästäytyä ja rata oli muuten ihan hyvä, mutta Keira tuli ohi keinusta ja otti sitten väärän esteen.
Yritän nyt pitää vähän taukoa kisaamisesta, kun elokuun puolivälistä alkaen kisoja on ollut varmaan jo ihan liikaa meille molemmille.
Tänään kaikki nartut osallistuivat pieneen hevosmaneesissa pidettyyn mätsäriin. Kaikki sijoittuivat ja Mila oli BIS3.
Mätsärin jälkeen yritimme ottaa vähän kuvia ja Geea pääsi hetkeksi riehumaan Milan kanssa.

Anne

Tärkeysjärjestys

Agility ja näyttelyt ovat minulle tärkeitä, mutta kaikkein tärkeintä on se koira elämässäni. Tutun kooikerin tapaturmainen kuolema herätti minut taas tajuamaan tämän tärkeysjärjestyksen. Voimia perheelle ja toivottavasti toinen löytyy terveenä. Juuri luin Facebookista, että toinen koira on löytynyt terveenä, ihanaa.
Olen tuskaillut, kun Milasta ei kasvanutkaan kaunis sertinkerääjä näyttelyissä, vaikka muut samanikäiset ja nuoremmat koirat tuntuvat kahmivan menestystä. Noin vuosi sitten Mila teki pelottavan karkureissunsa ja silloin kävin "kauppaa" ylempien voimien kanssa eli jos vain Mila saadaan ehjänä kotiin, ei haittaa, vaikkei koskaan menesty näyttelyssä. Mila tuli kotiin eikä sen jälkeen ole menestynyt näyttelyssä. Jostain mielenhäiriöstä ilmoitin Milan ensi sunnuntaille Kokkolan näyttelyyn, mutta se näyttely jää nyt kyllä käymättä. Olen ollut nyt jo reilun viikon kovassa kurkkukivussa, yskässä ja nuhassa eli en todellakaan lähde noin pitkälle reissulle.
Keira ottaa Janakkalassa lauantaina kaksi starttia, jos jaksan lähteä.
Vajaa kaksi viikkoa sitten Liedossa järjestettiin ensimmäiset viralliset junioreiden, senioireiden ja parakisaajien SM-kilpailut. Sain Outin houkuteltua mukaan. Lähdimme reissuun lauantaina asuntoautolla ja jätimme nuorison hoitoon eli mukana koirista vain Keira ja Fico. Lauantaina meillä oli kaksi virallista starttia ja hienostihan ne menivät, kaikista tuli nolla ja sijoituksetkin mollemmilla radoilla Keira viides ja Fico kuudes.
Menimme illalla Turkuun syömään ja vähän tutustumaan iltaelämään. Keira ja Fico päivystivät asuntoautossa ja olivat olleet vissiin tosi suloisia siellä kuskin ja apumiehen paikalla, kun tuulilasinpyykijään oli laitettu hieno auringonkukka :)
Yö sujui rauhallisesti ja kisathan meillä olivat vasta iltapäivällä. Fico sai ekalta radalta vitosen ja Keira tuli ohi viimeisestä keppivälistä enkä sitä korjannut eli hyl. Fico hyllytti toisen radan ja Keira teki ihan kivan nollan. Toivottavasti kisajärjestäjät oppivat, että ei kannata järjestää samalle päivälle virallisia kisoja vaan keskittyä tähän arvokisaan. Päivä venyi niin pitkäksi, että olin kotona vasta vähän ennen puolta yötä.
Maggien Suvi jyräsi junioreissa lainakoirilla voittaen mestaruuden sekä makseissa että mineissä. Onnea vielä Suvi! Hyvin sä ohjaat.
Maggien lonkat tulivat Kennelliitosta C:nä takaisin, kyynäreet nollat. Nita kävi myös terveystarkastuksessa ja kaikki kunnossa, lonkat B:t.
Lennin selkälausunto ei näy vieläkään Kennelliitossa. Diagnoosi on kuitenkin välimuotoinen lanne-ristinikama LTV3. Kyynäreet tulivat aivan  käsittämättömästä syystä kakkosena. Kyynäreet ovat kunnossa, mutta niissä saattaa olla joku irtopala, jonka toteaminen vaatiin uuden tarkemman tutkimuksen. Ja näitä tarkempia Kennelliiton hyväksymiä laitteita on vain muutama koko Suomessa. Ennen tällaista ei olisi voitu Kennelliitossa edes nähdä, mutta laitteet ovat niin tarkat nykyään. Kuitenkaan sielläkään ei oltu varmoja noista irtopaloista. Lenni on kuitenkin terve ja harrastaa taas agiliytäkin ja Mari varmasti osaa harrastaa koiran ehdoilla ja jos jotain oireita ilmenee, tilanne on sitten uudelleen mietittävä.
Tähän loppuun vielä Suomisen Kaisan ATT:n kisoissa ottamia kuvia. Kiitos Kaisa!

PALJON ONNEA FIDO JA KODA, JOTKA TÄYTTÄVÄT TÄNÄÄN 8-VUOTTA!

 Anne

Keira, oliko pakko just tänään?

Tänään oli vuorossa alueemme piirinmestaruuskilpailut agilityssä. Otin kaikki koirat mukaan ja lähdimme Orimattilaan P-haun kisoihin asuntoautolla. Yleensä minulla on koirat häkeissä ja häkit kuormaliinoilla kiinni, mutta tänään saivat Keira ja Julia olla vapaina. Tiedän, että kolarihan voi sattua vaikka kuinka lyhyellä matkalla, mutta laiskuus iski. Ja apumiehen paikalle on aina tungosta. Keira yritti nukkua ja Julia käytti Keiraa nojaustyynynä.

Otin Keiran kanssa vain piirinmestaruuskisaradat ja tajusin heti lähtöpaikalle mennessämme, että Keira ei ole kuulolla. Just ja just sain siihen jonkinalisen kontaktin, mutta sitten alkoi haistelu. Keira tuli ensimmäisestä esteestä ohi ja palasi sitten ottamaan ekan hypyn ja pasmathan siinä meni multa sekaisin enkä osannut enää ohjata kolmatta hyppyä. Loppurata oli ihan hyvävauhtista puhdasta menoa. Radan jälkeen harmitti niin paljon, etten muista koska olisi kisoissa harmittanut. En vaan pystynyt tekemään enää siinä lähtötilanteessa enää mitään. Harvoin tulee kisapaikalla kiroiltua, mutta tänään kävi niinkin. Emme ole tainneet koskaan saada pm-kisoista kahta tulosta niin, että olisimme saaneet yhteistuloksen.
Toinen rata oli hyppyrata ja mua ei olisi enää huvittanut edes lähteä sinne. Onneksi lähtö oli eri puolella kuin ekalla radalla ja Keira oli oikein innokkaan oloinen. Teimme omantasoisemme nollan sijoituksella 8.
Kooikereita oli tänään paljon kisaamassa: Flow, joka teki Merjan kanssa triplanollan hienoilla sijoituksilla, Anun Ella, Rooney, jonka emäntä kuvasi Keiran ja Ficon radat, Fico ja Riki, joka oli viides pm-kisojen yhteistuloksissa. Turisteina lisäksi olivat Geea ja Weera sekä tietysti omat koirani.
Keiran ja Ficon radat löytyvät videoista.
Eilen oli epäviralliset piirin joukkuekisat ja niihinhän meillä ei ole asiaa, kun edustan rotuyhdistystä. Outi ja Fico olivat joukkueensa parhaat ja saivat hienosti hopeaa.
Ensi viikolla oli yhdet epikset, jonne menen varmaan Milan ja Julian kanssa sekä tietysti normaaliharkat ja sitten viikonloppuna kaksi virallista starttia ja kaksi senioreiden sm-starttia Keiran kanssa. Aikataulujen mukaan olemme ensi sunnuntaina kotona puoliltaöin Liedosta.
Anne

Keiralle tuplanolla Tuusulasta

Hyppäsimme Keiran kanssa tänä aamuna Outin ja Ficon kyytiin Lahdesta ja tällä kertaa oli mullakin kisakirja mukana. Keväällä piti hakea kisakirja kotoa, kun olin jo ehtinyt Lahteen asti. Viime sunnuntaiseen tapaan yksi kisa oli jouduttu aloittamaan uudelleen alusta, kun keppien kanssa tuli ongelmia ja ne piti poistaa radalta. Viime sunnuntaina Heinolassa oli vääränlaiset kepit ja tänään maxiradalla olivat kepit hajonneet. No toiselle radalle kepit saatiin jo korjattua. Uusinnasta huolimatta kisat olivat hiukan etuajassa ja sää eilisen tapaan tosi ihanan lämmin syksyinen.
Keiran ja Ficon välissä ei ollut kuin yksi kisaaja, mutta onneksi sain radat kuvautettua, kiitos Puumalaisen Tarja! Keira oli hitaahko ja minä vielä hidastin sen vauhtia huonolla ohjauksella ja hitaudella, mutta molemmilta radoilta tuli nolla. Sijoituksilla ei paljon voi kehua, sillä paikalla oli niin monta hyvää koiraa ja hienoja ratoja. Fico hyllytti ekan radan melkein lopussa, mutta toiselta radalta hienosti nolla.
Radat löytyvät täältä:  https://www.youtube.com/user/umageri

Kyllä nyt näyttää vahvasti siltä, että Keiralle tehdään sterilisaation ihan lähiaikoina. Mummon hormoonit hyrräsivät taas tänään siihen malliin, että ei oo enää kellään kivaa. Paitsi ehkä Keiralla, yhdellä nuorella uroskoiralla ja yhdellä kastoroidulla veteraaniuroksella. Vaikka tähystysleikkaus on paljon normaalia leikkausta kalliimpi, enköhän päädy siihen Keirankin kohdalla. Onhan kimppareissuja jatkossa helpompi järjestää, jos mulla on vain yksi juoksuja tekevä koira. Turkki saattaa muuttua elottomaksi, mutta ei välttämättä. Keiran turkki on niin sileä ja niukka, että ei siinä ole paljon mikä voisi huonommaksi mennä. En aio muutenkaan alkaa jatkuvasti viemään sitä veteraaniluokkiin, kun ensi kuussa tulee 8-vuotta täyteen.

Anne

ShowHaumätsärikiertue Lahdessa

Heräsin vapaapäivänä ihan liian aikaisin, mutta olipa ihana syysaamu eli ei yhtään harmittanut. Koirat saivat juosta vapaina ja kyllä ne nauttivat.
Otin Milan ja Julian mukaan ja lähdin Lahteen ShowHaumätsäriin vähän taas harjoittelemaan kehäkäytöstä. Geea tuli Outin ja Heinin kanssa ensimmäiseen mätsäriinsä, kun ikääkin on nyt se vaadittavat neljä kuukautta. Ennen mätsäriä ehdimme käyttää koirat ilmaisessa kuvauksessa. En tiedä maksaako kuvien tilaukset sitten jotain. Kuvauspalkkioksi saimme koirille kassit, joissa oli yllättävän paljon tavaraa.

Geean kehä oli heti ensimmäisenä ja Geea toisessa parissa. Geea liikkui, seisoi ja antoi tutkia itsensä hienosti eli sai oikein hyvän kokemuksen. Geea sai punaisen nauhan ja oli neljäs.

Milalle tuli ennen valokuvausta taas joku "paniikkikohtaus", mutta se rentoutui saadessaan leikkiä Geean kanssa. Pentujen jälkeen oli rallytokonäytös, sitten veteraanit, rallytokonäytös ja aina pitkät luppoajat kaikkien toimintojen välissä. Hermo meinasi mennä tällaiselta Hämeenhätäiseltä. No onneksi sää oli aurinkoinen eikä ollut sovittu tälle päivälle muuta ohjelmaa. Julia ei ole yli vuoteen käynyt missään näyttelyyn viittaavassakaan paikassa esiintymässä ja olin tosi yllättynyt kuinka rennosti se käyttäytyi kehässä. Ei arastellut yhtään tuomaria ja liikkuikin nätisti. Julia sai punaisen nauhan.
Milan kanssa jännitin varmaan vielä enemmän, mutta yllättäen tämä tuomari kelpasi myös Milalle ja sille myös punainen nauha. Minulla ei ollut toiselle koiralle esittäjää, mutta pyysin sitten yhden nuoren naisen ilmopisteestä esittämään Julian. Julia tykästyi heti uuteen handleriinsa eikä heillä ollut kehässä mitään ongelmia. Heidät kuitenkin käteltiin melkein heti pois. Mila ja kaksi muuta koiraa otettiin heti jatkoon ja sen jälkeen vielä neljä koiraa lisää. Meitä juoksutettiin monta kierrosta ja tuomari kätteli aina kierroksen jälkeen jonkun pois. Milan lopullinen sijoitus oli hienosti toinen. Kotona katsoin palkintokassiin ja siellä oli herkkujen lisäksi oikein mukava yllätys, Hurtan 30 euron lahjakortti. Kerrankin mätsärillä tienasi, kun noita herkkujakin tuli mukavasti ja kaikki sellaista mikä varmasti kelpaa koirille.

Huomenna Keiran, Outin ja Ficon kanssa Tuusulaan agilitykisoihin eli sitten pääsee mummokin taas liikenteeseen lepopäivän jälkeen.
Anne

Elokuu

Aktiivinen elokuu päättyi ja syksy on virallisesti alkanut. Syyskuullekin on kyllä luvassa agilitykilpailuja Keiran kanssa ihan tavallisissa kisoissa, piirinmestaruuskisoissa ja senioreiden sm-kisoissa.

Näyttelyt:
8.8.2014 esiintyivät sekä Keira että Mila Maailman Voittaja -näyttelyssä eh:n arvoisesti. Mila joutui pöydällä paniikkiin eikä paniikkia helpottanut se, että tuomari nosti Milan pöydältä. Tuomari yritti  kovasti tehdä Milan kanssa tuttavuutta vielä kilpailuluokassakin, mutta luottamus oli menetetty. Ei sitten huonompaan paikkaan olisi voinut osua tuo mörköily. Maggie kuitenkin hienosti ison junnuluokan toiseksi.
Kalju-Keira näytti todella kaljulta ja mitättömältä muiden valionarttujen joukossa eli sillekin ihan ansaitusti se eh. Nanna vei koirat kehän jälkeen kotiinsa ja minä vietin sitten näyttelyssä koko loppupäivän. Kiertelin osastoilla ja katsoin isot kehät. Sunnuntaina seurasin huipennuksen vielä kotona koneen ääressä.

16.8.2014 oli vuorossa perinteinen Ruotsin kooikerhondjeyhdistyksen erikoisnäyttely. Mila suhtautui tuomariin ensin ihan kivasti, mutta sitten alkoi taas arastelu. Mila sai kuitenkin erin ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi.Tuomari oli tosi tarkka siitä, että mustaa karvaa ei saanut olla. Meinasin jo jättää Keiran pois kehästä, kun hoota tuli väristä. Anne T sai kuitenkin mut luopumaan siitä ajatuksesta. Näyttelyyn oli ilmoitettu yllättävän vähän koiria, vain reilu 40 ja näistäkin oli osa pois. Valionartuissa oli vain kaksi koiraa. Molemmat saivat erin ja tuomari mietti pitkään järjestystä. Kuulin tuomarin sanovan kehäsihteereille, että toisella on mustaa ja toisella on pilkkuja. No mustaa ei vissiin ollut sitten liikaa, kun Keira voitti luokkansa ja molemmat saivat sa:n. Olin varma, että parasnarttukisasta tulee lähtö hyvin nopeaan, mutta suureksi hämmästyksekseni Keira pääsi neljän parhaan joukkoon ja siitä vielä sijoittui toiseksi eli sai parhaan sijoituksensa. Koskaan ennen se ei ole sijoittunut pn-kisassa tuolla erkkarissa.

31.8.2014 Tervekosken näyttelyssä kehässä olivat Luke (Julian poika) sekä Lex ja Maggie (Keiran lapsia). Tuomari oli tyly Lukelle, arvosanaksi H. Lex sai  viimeisen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi. Maggie oli hienosti narttujen kaunein saaden sertin ja ensimmäisen cacibinsa. Onnea vielä!

Agility
Agilityharkat ovat olleet keskiviikkoisin ja Mila on osallistunut joka kerta. Keira ja Julia ovat vähän vuorotelleet ihan sen mukaan mikä on ollut Keiran tulevien kisojen tilanne. Milalla on kivasti vauhtia ja aika hyvin se jo malttaa keskittyäkin. Keinu on vielä ihan kesken ja kepeillä on muutama ohjuri. Kepit ovat kuitenkin jo osana rataa. Kisaikä tuli täyteen viikko sitten ja eilen Mila mitattiin mediksi eli sillä on sitten jo kisakirjakin. Mittaus aiheutti "kooikerkohtauksen" ja tilanteen rauhoittamiseksi mut pistettiin kokonaan pois paikalta.  Julia nauttii harkoissa agilitystä ja liikkui se epiksisien mölliradallkin kohtuullisesti.
Keira osallistui Ruotsin reissulla hyppärille ja agilityradalla. Vettä tuli ihan älyttömästi ja eka rata meni meillä molemmilla vähän huonolla keskittymisellä. Toisella radalla saimme nollan sijoituksella 3.

Eilen oli Heinolassa kaksi starttia ja molemmat kaatuivat minun hätäilyyni eli menin jo menojani ja jätin koiran yksin suoriutumaan. No Keirahan tuli ohi hypyistä. Molemmilta radoilta hyl.

Muuta
Julia kävi hammasputsauksessa, sillä hammaskiveä oli tosi paljon. Yksi hammas piti poistaa, kun se oli jo ihan huonossa kunnossa. Se onneksi oli lähtenyt vetämällä pois, ettei tarvinnut viedä erikseen leikkaukseen.
Matti ja Mila kävivät yhdessä mätsärissä ja varsinkin Matti käyttäytyi kuin kokeneempikin kehäkettu. Milalle ei tullut punaisten kehässä menestystä ja Matti lähtikin jo aikaisemmin kotiin.
Ruotsissa Annella oli mukana Peter ja Rianna. Aluksi olimme tosi tarkkana koirien kanssa, kun en tiennyt kuinka mun koirat suhtautuvat Riannaan. Milan mielestä Rianna olisi ollut oikein kiva leikkikaveri, mutta ahtaissa tiloissa ei oikein leikeistä tullut mitään. Keiralle Rianna oli ihan ilmaa samoin kuin Peterkin. Kun huomasimme, etteivät koirat oikein edes välitä toisistaan, pystyimme pitämään niitä öisinkin ihan vapaina hotellissa. Hotellimme oli tosi persoonallinen jo ulkoapäinkin ja eipä ollut huone paljon hyttiä suurempi. Anne nukkui koirien kanssa noin 120 senttisessä alasängyssä ja minä sain nukkua ihan rauhassa yläsängyssä. Joskus on kaverin korkeanpaikankammosta hyötyä :).
Näyttelyn jälkeen pääsivät Hilary, Rianna, Peter ja Mila juoksemaan vähän aikaa vapaina. Kyllä oli kova vauhti. Illalla ei ollutkaan perinteistä rapuillallista, mutta kävimme muuten ruotsalaisten kanssa näyttelypaikalla syömässä.
Viikko sitten kävivät Outi, Fico ja Geea meidän kanssamme lenkillä. Keiraa ja Juliaa ei paljon Geean läsnäolo kiinostanut. Muutaman kerran piti ärähtää, kun Geea tuli namitarjoilupaikalla liian lähelle. Milan kanssa Geea leikkii ja juoksee ja innostuihan Ficokin jahtaamaan Milaa. Eilen agilitykisoissa lapset pääsivät taas leikkimään ja juoksemaan. Geeakin täyttää tänään jo neljä kuukautta ja näyttää tässä vaiheessa hyvin tasapainoiselta. Geea on käynyt Outin kanssa jo yhden pentukurssinkin. Keiralla on ilmeisesti jonkinlainen hormonihäiriö, kun yrittää iskeä miehiä, vaikka juoksuajasta ei ole montaakaan kuukautta. Ruotsissa yritti vikitellä näyttelyn kauneinta koiraa ja eilen yksi shelttipoika oli hätää kärsimässä, kun Keira oli todella päällekäyvä. Keiralla taitaa olla joku "viidenkympinvillitys".
Anne

Tervetuloa Kennel Oorbellenin kotisivuille!

Oorbellenvaliot

© Sini-Tuulia Laaksonen

©  Martikaisten perhe

© Mia Tuuva

© Mari Silander

©  Aavan perhe

© Mari Parsama

FI MVA OORBELLEN OWEN
























FI MVA OORBELLEN LIAM






















FI MVA OORBELLEN PAUL



















FI AVA OORBELLEN MATT















FI MVA EE MVA OORBELLEN NAOMI

















FI MVA OORBELLEN ORLANDO

© Sini-Tuulia Laaksonen

 FI MVA OORBELLEN LISA

© Sarah Krueger

SV SI SC NHD AN PTE CA RATN URO3 GRCH UAGI OORBELLEN MEL CD PCD BN RE OA NAJ OF CAA BCAT RATO CGCA CW-SD (USA)

C.I.B POHJ MVA FI MVA BALT MVA SE MVA NO MVA DK MVA EE MVA LV MVA LT MVA RU GR MVA MV-16 OORBELLEN MILA

FI MVA FI AVA-H PMJV-13 OORBELLEN MAGGIE

© Suvi Tyynismaa

FI MVA FI AVA OORBELLEN KEVIN

© Elisa Karhu

FI MVA OORBELLEN KIEFER

C.I.B FI MVA SE MVA FI JVA LV MVA SE JVA LT MVA BY MVA RO MVA RO GR MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-12 LVJV-12 LVV-13 OORBELLEN KURT

© Suvi Tyynismaa

FI MVA OORBELLEN KYLE
















FI MVA BALT MVA LV MVA EE MVA LT MVA LTV-11 OORBELLEN JULIA

© Virpi Kurikka

FI MVA OORBELLEN JAKE

© Taina Sairio

FI MVA FI JVA OORBELLEN JOAQUIN

© Irene Rönn-Olander

  FI MVA OORBELLEN JOHNNY