Hurjaa menoa

Pennut täyttivät eilen 6-viikkoa ja vauhti alkaa olla jo välillä pelottavan kovaa. Olen taas suurentanut aitausta ja siitä saa hyvän juoksusuoran. Huomenna on sirutus ja eläinlääkärintarkastus. Eilen osa porukasta oli autoilemassa ja tänään kaikki kävivät tutustumassa lumeen.
Keira on saanut käydä välillä hoitamassa pentuja, mutta Julia ei tykkää yhtään kakaroista.
Yksi pennuista muuttaa uuteen kotiinsa vasta helmikuun alkupuolella eli toivon todella, että Julia kestää Natalieta reilun kuukauden ajan. Kaikki pennut ovat löytäneet kodit.

Keira-mummu

 Pentuja ei vahingoitettu kuvauksissa muuten kuin herättämällä osa.


1. Oorbellen Nancy "Ruska"

3. Oorbellen Naomi "Aava"

 4. Oorbellen Nina "Lexi"

5. Oorbellen Natalie "Natalie"

6. Oorbellen Noah "Teddy"

7. Oorbelen Nicole "Nella"

Oho!!!

Pennut jo neliviikkoisia

Niin se aika rientää. Pennut muuttivat reilun kahden viikon ikäisinä työhuoneestani ruokailutilaan ja tänään otin pentulaatikon pois, että pennuille on vähän enemmän liikkumatilaa. Yksitellen olen ottanut pentuja tutustumaan alakerran muihin tiloihin sekä Keiraan ja Juliaan. Juliaa ei paljon pennut kiinnosta, mutta Keira-mummu on liiankin ihastunut lapsenlapsiinsa. Sen mielestä pentuja pitää putsata koko ajan ja pystyy niiden kanssa vähän leikkimäänkin. Iso kiitos Outille avusta tänään kuvaamisten kanssa ja muutenkin. Pennuista ei vielä kannattanut ottaa seisotuskuvia. Ensin pari viikon vanhaa kuvaa ja sitten kaikista yksityiskuvat.

äitiys on rankkaa,

mutta välillä hymyilyttää

lukuharjoituksia

äitin ja pojan herkkä hetki

1.narttu

3.narttu

4. narttu

5. narttu

6. uros

7. narttu

Kuvia melkein kaksiviikkoisista

Outi ja Heini kävivät tänään ja samalla kun Outi kävi Milan kanssa ulkona, Heini otti pennuista kuvat. Kiitos käynnistä ja avusta! Noita on aivan mahdoton kuvat yksin. Ensi viikon vierailijalle on muita hommia tiedossa eli varaudu Pia jo henkisesti :)
Otin äsken rasittuneesta äidistä lastensa kanssa yhteiskuvan eli rankkaa on. Kokoerot ovat kaikkien aikojen suurimmat, mutta toivottavasti tasoittuvat.

Pentu nro 1

Pentu nro 3

Pentu nro 4

Pentu nro 5

Pentu nro 6, uros

Pentu nro 7

Osalla pennuista on jo silmät auki ja liikkuminen lisääntyy päivä päivältä. Sitten kun korvat aukeavat ja alkavat rakastaa omaa ääntään, siirryn yläkertaan nukkumaan. Nyt olen herännyt johonkin ääneen pari kertaa yössä ja olen sitten samalla antanut Milalle ruokaa ja katsonut, että pentulaatikossa on kaikki hyvin.
Anne

Pikkuinen ei ollut valmis tähän maailmaan

Tänään aamuyöllä jouduin myöntämään itselleni, että Pikkuinen eli pentu numero 2 ei kasva niin, että siitä voisi kehittyä normaali koira. Sen kehitys oli jostain syystä jäänyt kesken kohdussa eikä kotikonstein löytynyt keinoa millä sen olisi saanut vahvemmaksi. Isommat jyräsivät sen tisseiltä, mutta aina mahdollisuuksien mukaan turvasimme sille rauhallisen ruokailuhetken. Se imi nisää pitkään, mutta painonnousu oli yhdeksän vuorokauden aikana tosi pientä. Ruokin sitä jonkinverran pullostakin ja annoin Nutri-plussaa. Välillä Pikkuinen näytti jo reippaammalta, mutta viime yö oli ratkaiseva. Raskas päätös oli tehtävä ja ottipa se koville. En ole ennen vastaavaan tilanteeseen kasvattajana joutunut eikä itkusta ole meinannut tulla loppua. Vaikka pentuja on noin monta, tuollaiseen erikoispentuun ehti jo reilussa viikossa kiintyä niin paljon.
En kadu päätöstäni, mutta oli se vaikeaa. Onneksi pääsin heti aamulla eläinlääkärin luokse ja sain
todella ihanaa palvelua.
Tässä kuvia vielä tältä aamulta.