Hetken jo luulin....

omistavani agilityvalion. Menin katsomaan viime sunnuntaina tuloksia ja taskussa olleet lukulasit menivät palasiksi juuri kriittisellä hetkellä. Näin vain, että olimme voittaneet enkä voinut kuvitella, että ihanneaika ylittyi. Olihan radalla pari töksähtävää kohtaa eikä meidän menoa voi muutenkaan nopeaksi sanoa, mutta olemme normaalisti pysyneet ihanneajoissa nollalla. No nyt jälkikäteen olen kuulut usealta taholta, että tuolla tuomarilla on aika tiukat ihanneajat. Yllättävän vaikea tästä on kuitenkin päästä yli, kun sitä viimeistä sertiä meille melkein tarjottimella tarjottiin. Ja palkintona oli jättikokoinen pokaali, jonka kuvanottamisen jälkeen kyllä heti vaihdoin lahjakorttiin. En halunnut moista formulapyttyä muistuttamaan epäonnistumisesta.

Koko kisareissu tehtiin hetken mielijohteesta, sillä Emilia-koutsi innostui lähtemään mukaan Kirvan kanssa. Kisat olivat siis Pieksämäellä. Kirva tuli hienosti ekalla radalla toiseksi ja hyvin tulivat koirat keskenään toimeen eli eivät paljonkaan toisista välittäneet. Lataan meidän radat tämän päivän aikana videoihin.

Keira kävi eilen fyssarilla ja omaa kuulemma hyvät diivan eleet. Ei muka nauti käsittelystä ja on niin reppana. Heti kun käsittely loppui, Keira muuttui niin iloiseksi ja reippaaksi. Jumit ovat tällä erää pois ja uusi käynti parin kuukauden kuluttua.

Huomenna alkaa loma ja matka kohti Hollantia. Näyttelyyn on ilmoitettu 176 kooikeria. Milan luokassa on 15 koiraa ja Geean luokassa huimat 17 narttupentua.

Kirkkonummella kisattiin sunnuntaina kooikereiden agilitymestaruudesta. Mineissä voiton vei Jari ja Tete sekä medeissä Jari ja Robi, Onnittelut kaksoimesarille! Lex sai hopeaa  ja toisen agilitysertinsä, Onnea! Loki korkkasi hienosti kolmosluokan sijoittumalla pronssille, Onnea Taina!

Anne

Matkakuumetta

Ensi keskiviikkona mulla alkaa viikon loma ja iso osa ajasta on autoilua joko itse ajaen tai kyydissä istuen. Suuntana on siis kolmannen kerran Hollannin erikoisnäyttely. Koiramääristä ei ole tietoa, mutta eiköhän niitä noin 150 ole. Suomesta on muitakin tulossa, mutta meidän porukan kokoonpano on Anne, Peter, Outi, Geea, Mila ja minä eli Peter joutuu hoitamaan taas isän velvollisuuksia ja toimimaan isähahmona myös Geealle. Annen jalka alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja toivottavasti ei ole reissun jälkeenkään yhtään kipeämpi.
Kansainvälistä menoa on luvassa, sillä meidän kanssa samassa hotellissa yöpyy aiankin tanskalaisia ja yhdysvaltalaisia kooikerihmisiä ja ruotsalaisia sekä saksalaisia  tuttuja tavataan ainakin näyttelypaikalla. Mila on käynyt nyt useamman viikon aikana harjoittelemassa näyttelyjuttuja lähinnä niin, että tutkiminen on tapahtunut maassa. Ei se vieläkään hyvin mene, mutta paremmin kerta kerralta. Onneksi Hollannissa on naistuomari. En kuvittele mitään näyttelymenestystä tuolta reissulta, sillä jo pelkästään reissuun pääseminen ja tuon kaiken kokeminen on seikkailu sinänsä. Viime kerralla meni itkemiseksi, kun piti luovuttaa Lewis Hollannissa uusille omistajilleen.
Viime lauantaina Mila pääsi Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen eikä kovin montaa estettä päästy menemään, kun jumituimme ongelmakohtiin, joita ei yhden harkan aikana saatu ratkaistua. Helmikuussa on taas kooikeragilityä luvassa.
Keira kävi vajaa kaksi viikkoa sitten Matin kanssa fysioterapiassa ja sen verran löytyi jumeja, että maanantaina on uusi aika.
Muuten olemmekin käyneet vain agilityharkoissa ja tottakai lenkkeilty sekä aamu- että iltalenkit pilkkopimeässä.
Tänään oli ilmestynyt Julian Suomen muotovaliotittelikin Kennelliiton sivuille. Nyt voi sitten hakea titteleitä myös Liettuasta ja Virosta.
Anne