Aktiivista aikaa

mikä ei tosin näy taaskaan blogissa vaan oikeassa elämässä. Geea kävi Tampereen KV-näyttelyssä menestyksekkäästi ollen ROP. Valioitumista varten ikää oli päivä liian vähän, mutta Geea sai ensimmäisen cacibinsa. 8.5. oli sitten Lahdessa ryhmänäyttely ja siellä Geea oli vsp ja valioitui samalla.
Outin kanssa vietimme rauhallisen ja rentouttavan viikon Turkissa ja molempien tyttäret hoitivat koirat sillä aikaa.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna tein tämän vuoden ensimmäisen asuntoautoreissun ja se suuntautui itäiseen Suomeen. Joensuun KV:ssä Mila sähläsi ja oli vähän liiankin iloinen ja tuomarin mielestä liian kevyt. Mila oli PN4. Koirien kanssa oli hyvä käydä allergiaperheissäkin kyläilemässä, kun koirat pystyi pitämään autossa. Joensuun seudulla tapasin paljon ns. entisen elämän sukulaisia ja tuttavia. Maanantaina ajelin Tarjan luokse moikkaamaan Neveä ja Nellaa. Ihanan avoimia tyttöjä molemmat olivat edelleen. Tarja vähän treenasi koirieni esittämistä, sillä en voinut viedä omia koiria kehään kooikereiden erikoisnäyttelyssä. En olisi uskonut, että Milakin namin toivossa hylkää mut noin helposti.
Kesäkuun alussa oli vuorossa Norjan kooikereiden erikoisnäyttely ja KV-näyttely Drammenissa. Matkaan lähdin Milan kanssa ja ajelimme Haapalan Outin ja Ilon luokse, jossa vaihdoimme heidän autoonsa. Ajelimme Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan. Teimme ihanan kävelylenkin kansallispuistossa. Olimme päivällä hyvissä ajoin ensimmäisellä hotellilla Karlstadissa. Hotelli oli minulle tuttu jo viime vuoden Norjan reissulta.
Lauantaina ajelimme Norjan puolelle, erkkari alkoi vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Kooikereita oli ilmoitettu 31 kpl eli eipä ollut toiveet korkealla. Ilo oli hienosti pu3, mutta sertin otti urokset voittanut veteraani. Norjassa oli yllättävän monta arkaa kooikeria ja varsinkin avoinluokka oli aika järkyttävä tasoltaan. Mila esiintyi reippaasti ja rohkeasti. Arvasin heti, että emme voi voittaa valioluokkaa, mutta sehän ei haitannut, kun voittanut koira oli jo Norjan valio. Mila oli valioluokan toinen ja sai sa:n ja oli sitten pn2. Meille kelpasi hyvin se sijoitus ja Mila sai sertin ja tuli samalla Norjan ja Pohjoismaiden valioksi.
Lauantaina yövyimme Drammenissa ja hotelimme oli lähellä kaupungin keskustaa vanhassa rakennuksessa. Hintaan sisältyi illallinen ja olikin todella maistuva. Sunnuntaiaamullakaan ei ollut kovin kiire näyttelypaikalle, mutta kehä oli kuitenkin jo aamupäivällä. Kooikereita taisi olla ilmoitettuna 15 ja niistä narttuja noin kaksikolmasosaa. Nythän tavoite oli laitettu cacibiin ja niinhän siinä kävi, että Mila oli pn1 ja vsp saaden sen viimeisen ratkaisevan cacibin kansainvälisen muotovalion arvoa varten. Ilolle sunnuntaina eri.
Leikimme vielä Norjan puolella turistia ja pääsimme ihailemaan upeita maisemia. Illaksi ajoimme takaisin Ruotsin puolelle yöpymään. Maananataina ei ollut mikään kiire Tukholmaan, sillä laiva lähti vasta illalla. Koirat lenkitettiin ja ihan vaan vähän shoppailimme. Veimme auton parkkiin Tukholmassa sataman parkkipaikalle ja lähdimme koirien kanssa vanhaan kaupunkiin. Päivä sattui olemaan Ruotsin kansallispäivä eli ihmisiä oli paljon liikkeellä. Vaikka oli reissupäivä, tuli askeleita yli 10 kilometrin verran.
Laivalla kävimme syömässä hyvin. Reissu oli tosi mahtava enkä ollut kovin väsynytkään jälkikäteen . Outi ajoi koko matkan ja minä nukuin monet päikkärit autossa. Mila ja Ilo tulivat hyvin toimeen keskenään. Kerran Milalla meni hermo, kun Ilo meinasi vahingossa hypätä sänkyyn ihan siitä missä Mila nukkui. Sen jälkeen Ilo kulki vähän seinänvieriä pitkin.
No ettei aika kävisi pitkäksi, oli seuraavana lauantaina eli 11.6 kooikereiden erikoisnäyttely Vääksyssä. Näyttelyä oli valmisteltu lähes kaksi vuotta näyttelytoimikunnan voimin. Tällä kertaa näyttelytoimikunnassa olivat mukana Saija Jänkävaara, Kristiina Oksa, Kaisa Pelkonen ja Suvi Tyynismaa sekä minä puheenjohtajana. Meillä oli mahtava ja aktiivinen porukka sekä lisäksi talkoolaiset näyttelypäivänä. Kiitos vielä kaikille!
Aloin lastata asuntoautoa jo keskiviikosta alkaen aina kun tuli joku juttu mieleen ja lauantaiaamuna auto olikin ääriään myöten täynnä tavaraa. Perjantai-iltana hain hollantilaiset tuomarit lentokentältä ja juttelimme näyttelysäännöistä matkalla Vääksyyn. Kävimme syömässä iltapalan ja tuomarit majoittuivat Vääksyn Apteekkimajoituksessa.
Lauantaina menin näyttelypaikalle seitsemältä ja kohta sinne alkoi tulla muitakin järjestelyistä vastuussa olevia henkilöitä. Näyttely pidettiin Keramiikkapaja Koiruuksien pihapiirissä ja onneksi sää oli koiranäyttelylle sopiva, välillä jo vähän liiankin viileä.
Kaikki sujui hyvin ja näyttelypaikalla oli leppoisa fiilis. Tuomarit olivat hiukan pettyneitä varsinkin nuorten kooikereiden tasoon. He toivoivat vahvempaa päätä, paksumpaa luustoa ja lyhyempiä runkoja. Milalle eri, Keira eh4, Oorbellen kasv 2, kp ja Keiran jälkeläisluokka 2. Nella oli vsp-pentu, mutta Teddy ja Lexi eivät saaneet kp:ta. Aikuisista kaikille pojille eri eli Johnnylle, Vilille ja Orsonille. Muitakin kasvatteja oli ihana nähdä ja tunne näytti olevan molemminpuolinen. En ehtinyt jutella ihmisten kanssa ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä kaikenlaista hommaa päivään sisältyi. Illalla suurin osa näyttelytoimikunnasta  ja tuomari kokoontuivat vielä meille syömään. Kaisan Hilary sai olla ainoana koirana paikalla ja jäi myös yöksi. Kaisa vei tuomarit sunnuntaina lentokentälle.
Viime viikonloppuna oli Nastolassa agilityn SM-kisat ja Keira starttasi viimeisen arvokisastarttinsa Emilian kanssa Korkeavire ry:n joukkueessa. Vettä satoi, mutta Keira teki vähän yliaikaisen nollan. Sunnuntaina kävin katsomassa medien yksilökisojen finaalin.
Huomenna alkaa vuoden jännittävin näyttelyreissu, sillä lähden Kortelaisen Jaanan, Dino, Fiian ja Milan kanssa junalla Moskovaan maailmanvoittajanäyttelyyn. Näyttely ei jännitä niin paljon kuin se kuinka reissu sujuu muuten. Emme kumpikaan osaa yhtään venäjää ja lähdemme ihan omatoimimatkalle. No tästä kirjoitan sitten reissun jälkeen lisää.
Anne

Aktiivista aikaa

mikä ei tosin näy taaskaan blogissa vaan oikeassa elämässä. Geea kävi Tampereen KV-näyttelyssä menestyksekkäästi ollen ROP. Valioitumista varten ikää oli päivä liian vähän, mutta Geea sai ensimmäisen cacibinsa. 8.5. oli sitten Lahdessa ryhmänäyttely ja siellä Geea oli vsp ja valioitui samalla.
Outin kanssa vietimme rauhallisen ja rentouttavan viikon Turkissa ja molempien tyttäret hoitivat koirat sillä aikaa.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna tein tämän vuoden ensimmäisen asuntoautoreissun ja se suuntautui itäiseen Suomeen. Joensuun KV:ssä Mila sähläsi ja oli vähän liiankin iloinen ja tuomarin mielestä liian kevyt. Mila oli PN4. Koirien kanssa oli hyvä käydä allergiaperheissäkin kyläilemässä, kun koirat pystyi pitämään autossa. Joensuun seudulla tapasin paljon ns. entisen elämän sukulaisia ja tuttavia. Maanantaina ajelin Tarjan luokse moikkaamaan Neveä ja Nellaa. Ihanan avoimia tyttöjä molemmat olivat edelleen. Tarja vähän treenasi koirieni esittämistä, sillä en voinut viedä omia koiria kehään kooikereiden erikoisnäyttelyssä. En olisi uskonut, että Milakin namin toivossa hylkää mut noin helposti.
Kesäkuun alussa oli vuorossa Norjan kooikereiden erikoisnäyttely ja KV-näyttely Drammenissa. Matkaan lähdin Milan kanssa ja ajelimme Haapalan Outin ja Ilon luokse, jossa vaihdoimme heidän autoonsa. Ajelimme Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan. Teimme ihanan kävelylenkin kansallispuistossa. Olimme päivällä hyvissä ajoin ensimmäisellä hotellilla Karlstadissa. Hotelli oli minulle tuttu jo viime vuoden Norjan reissulta.
Lauantaina ajelimme Norjan puolelle, erkkari alkoi vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Kooikereita oli ilmoitettu 31 kpl eli eipä ollut toiveet korkealla. Ilo oli hienosti pu3, mutta sertin otti urokset voittanut veteraani. Norjassa oli yllättävän monta arkaa kooikeria ja varsinkin avoinluokka oli aika järkyttävä tasoltaan. Mila esiintyi reippaasti ja rohkeasti. Arvasin heti, että emme voi voittaa valioluokkaa, mutta sehän ei haitannut, kun voittanut koira oli jo Norjan valio. Mila oli valioluokan toinen ja sai sa:n ja oli sitten pn2. Meille kelpasi hyvin se sijoitus ja Mila sai sertin ja tuli samalla Norjan ja Pohjoismaiden valioksi.
Lauantaina yövyimme Drammenissa ja hotelimme oli lähellä kaupungin keskustaa vanhassa rakennuksessa. Hintaan sisältyi illallinen ja olikin todella maistuva. Sunnuntaiaamullakaan ei ollut kovin kiire näyttelypaikalle, mutta kehä oli kuitenkin jo aamupäivällä. Kooikereita taisi olla ilmoitettuna 15 ja niistä narttuja noin kaksikolmasosaa. Nythän tavoite oli laitettu cacibiin ja niinhän siinä kävi, että Mila oli pn1 ja vsp saaden sen viimeisen ratkaisevan cacibin kansainvälisen muotovalion arvoa varten. Ilolle sunnuntaina eri.
Leikimme vielä Norjan puolella turistia ja pääsimme ihailemaan upeita maisemia. Illaksi ajoimme takaisin Ruotsin puolelle yöpymään. Maananataina ei ollut mikään kiire Tukholmaan, sillä laiva lähti vasta illalla. Koirat lenkitettiin ja ihan vaan vähän shoppailimme. Veimme auton parkkiin Tukholmassa sataman parkkipaikalle ja lähdimme koirien kanssa vanhaan kaupunkiin. Päivä sattui olemaan Ruotsin kansallispäivä eli ihmisiä oli paljon liikkeellä. Vaikka oli reissupäivä, tuli askeleita yli 10 kilometrin verran.
Laivalla kävimme syömässä hyvin. Reissu oli tosi mahtava enkä ollut kovin väsynytkään jälkikäteen . Outi ajoi koko matkan ja minä nukuin monet päikkärit autossa. Mila ja Ilo tulivat hyvin toimeen keskenään. Kerran Milalla meni hermo, kun Ilo meinasi vahingossa hypätä sänkyyn ihan siitä missä Mila nukkui. Sen jälkeen Ilo kulki vähän seinänvieriä pitkin.
No ettei aika kävisi pitkäksi, oli seuraavana lauantaina eli 11.6 kooikereiden erikoisnäyttely Vääksyssä. Näyttelyä oli valmisteltu lähes kaksi vuotta näyttelytoimikunnan voimin. Tällä kertaa näyttelytoimikunnassa olivat mukana Saija Jänkävaara, Kristiina Oksa, Kaisa Pelkonen ja Suvi Tyynismaa sekä minä puheenjohtajana. Meillä oli mahtava ja aktiivinen porukka sekä lisäksi talkoolaiset näyttelypäivänä. Kiitos vielä kaikille!
Aloin lastata asuntoautoa jo keskiviikosta alkaen aina kun tuli joku juttu mieleen ja lauantaiaamuna auto olikin ääriään myöten täynnä tavaraa. Perjantai-iltana hain hollantilaiset tuomarit lentokentältä ja juttelimme näyttelysäännöistä matkalla Vääksyyn. Kävimme syömässä iltapalan ja tuomarit majoittuivat Vääksyn Apteekkimajoituksessa.
Lauantaina menin näyttelypaikalle seitsemältä ja kohta sinne alkoi tulla muitakin järjestelyistä vastuussa olevia henkilöitä. Näyttely pidettiin Keramiikkapaja Koiruuksien pihapiirissä ja onneksi sää oli koiranäyttelylle sopiva, välillä jo vähän liiankin viileä.
Kaikki sujui hyvin ja näyttelypaikalla oli leppoisa fiilis. Tuomarit olivat hiukan pettyneitä varsinkin nuorten kooikereiden tasoon. He toivoivat vahvempaa päätä, paksumpaa luustoa ja lyhyempiä runkoja. Milalle eri, Keira eh4, Oorbellen kasv 2, kp ja Keiran jälkeläisluokka 2. Nella oli vsp-pentu, mutta Teddy ja Lexi eivät saaneet kp:ta. Aikuisista kaikille pojille eri eli Johnnylle, Vilille ja Orsonille. Muitakin kasvatteja oli ihana nähdä ja tunne näytti olevan molemminpuolinen. En ehtinyt jutella ihmisten kanssa ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä kaikenlaista hommaa päivään sisältyi. Illalla suurin osa näyttelytoimikunnasta  ja tuomari kokoontuivat vielä meille syömään. Kaisan Hilary sai olla ainoana koirana paikalla ja jäi myös yöksi. Kaisa vei tuomarit sunnuntaina lentokentälle.
Viime viikonloppuna oli Nastolassa agilityn SM-kisat ja Keira starttasi viimeisen arvokisastarttinsa Emilian kanssa Korkeavire ry:n joukkueessa. Vettä satoi, mutta Keira teki vähän yliaikaisen nollan. Sunnuntaina kävin katsomassa medien yksilökisojen finaalin.
Huomenna alkaa vuoden jännittävin näyttelyreissu, sillä lähden Kortelaisen Jaanan, Dino, Fiian ja Milan kanssa junalla Moskovaan maailmanvoittajanäyttelyyn. Näyttely ei jännitä niin paljon kuin se kuinka reissu sujuu muuten. Emme kumpikaan osaa yhtään venäjää ja lähdemme ihan omatoimimatkalle. No tästä kirjoitan sitten reissun jälkeen lisää.
Anne