Elokuu

Aktiivinen elokuu päättyi ja syksy on virallisesti alkanut. Syyskuullekin on kyllä luvassa agilitykilpailuja Keiran kanssa ihan tavallisissa kisoissa, piirinmestaruuskisoissa ja senioreiden sm-kisoissa.

Näyttelyt:
8.8.2014 esiintyivät sekä Keira että Mila Maailman Voittaja -näyttelyssä eh:n arvoisesti. Mila joutui pöydällä paniikkiin eikä paniikkia helpottanut se, että tuomari nosti Milan pöydältä. Tuomari yritti  kovasti tehdä Milan kanssa tuttavuutta vielä kilpailuluokassakin, mutta luottamus oli menetetty. Ei sitten huonompaan paikkaan olisi voinut osua tuo mörköily. Maggie kuitenkin hienosti ison junnuluokan toiseksi.
Kalju-Keira näytti todella kaljulta ja mitättömältä muiden valionarttujen joukossa eli sillekin ihan ansaitusti se eh. Nanna vei koirat kehän jälkeen kotiinsa ja minä vietin sitten näyttelyssä koko loppupäivän. Kiertelin osastoilla ja katsoin isot kehät. Sunnuntaina seurasin huipennuksen vielä kotona koneen ääressä.

16.8.2014 oli vuorossa perinteinen Ruotsin kooikerhondjeyhdistyksen erikoisnäyttely. Mila suhtautui tuomariin ensin ihan kivasti, mutta sitten alkoi taas arastelu. Mila sai kuitenkin erin ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi.Tuomari oli tosi tarkka siitä, että mustaa karvaa ei saanut olla. Meinasin jo jättää Keiran pois kehästä, kun hoota tuli väristä. Anne T sai kuitenkin mut luopumaan siitä ajatuksesta. Näyttelyyn oli ilmoitettu yllättävän vähän koiria, vain reilu 40 ja näistäkin oli osa pois. Valionartuissa oli vain kaksi koiraa. Molemmat saivat erin ja tuomari mietti pitkään järjestystä. Kuulin tuomarin sanovan kehäsihteereille, että toisella on mustaa ja toisella on pilkkuja. No mustaa ei vissiin ollut sitten liikaa, kun Keira voitti luokkansa ja molemmat saivat sa:n. Olin varma, että parasnarttukisasta tulee lähtö hyvin nopeaan, mutta suureksi hämmästyksekseni Keira pääsi neljän parhaan joukkoon ja siitä vielä sijoittui toiseksi eli sai parhaan sijoituksensa. Koskaan ennen se ei ole sijoittunut pn-kisassa tuolla erkkarissa.

31.8.2014 Tervekosken näyttelyssä kehässä olivat Luke (Julian poika) sekä Lex ja Maggie (Keiran lapsia). Tuomari oli tyly Lukelle, arvosanaksi H. Lex sai  viimeisen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi. Maggie oli hienosti narttujen kaunein saaden sertin ja ensimmäisen cacibinsa. Onnea vielä!

Agility
Agilityharkat ovat olleet keskiviikkoisin ja Mila on osallistunut joka kerta. Keira ja Julia ovat vähän vuorotelleet ihan sen mukaan mikä on ollut Keiran tulevien kisojen tilanne. Milalla on kivasti vauhtia ja aika hyvin se jo malttaa keskittyäkin. Keinu on vielä ihan kesken ja kepeillä on muutama ohjuri. Kepit ovat kuitenkin jo osana rataa. Kisaikä tuli täyteen viikko sitten ja eilen Mila mitattiin mediksi eli sillä on sitten jo kisakirjakin. Mittaus aiheutti "kooikerkohtauksen" ja tilanteen rauhoittamiseksi mut pistettiin kokonaan pois paikalta.  Julia nauttii harkoissa agilitystä ja liikkui se epiksisien mölliradallkin kohtuullisesti.
Keira osallistui Ruotsin reissulla hyppärille ja agilityradalla. Vettä tuli ihan älyttömästi ja eka rata meni meillä molemmilla vähän huonolla keskittymisellä. Toisella radalla saimme nollan sijoituksella 3.

Eilen oli Heinolassa kaksi starttia ja molemmat kaatuivat minun hätäilyyni eli menin jo menojani ja jätin koiran yksin suoriutumaan. No Keirahan tuli ohi hypyistä. Molemmilta radoilta hyl.

Muuta
Julia kävi hammasputsauksessa, sillä hammaskiveä oli tosi paljon. Yksi hammas piti poistaa, kun se oli jo ihan huonossa kunnossa. Se onneksi oli lähtenyt vetämällä pois, ettei tarvinnut viedä erikseen leikkaukseen.
Matti ja Mila kävivät yhdessä mätsärissä ja varsinkin Matti käyttäytyi kuin kokeneempikin kehäkettu. Milalle ei tullut punaisten kehässä menestystä ja Matti lähtikin jo aikaisemmin kotiin.
Ruotsissa Annella oli mukana Peter ja Rianna. Aluksi olimme tosi tarkkana koirien kanssa, kun en tiennyt kuinka mun koirat suhtautuvat Riannaan. Milan mielestä Rianna olisi ollut oikein kiva leikkikaveri, mutta ahtaissa tiloissa ei oikein leikeistä tullut mitään. Keiralle Rianna oli ihan ilmaa samoin kuin Peterkin. Kun huomasimme, etteivät koirat oikein edes välitä toisistaan, pystyimme pitämään niitä öisinkin ihan vapaina hotellissa. Hotellimme oli tosi persoonallinen jo ulkoapäinkin ja eipä ollut huone paljon hyttiä suurempi. Anne nukkui koirien kanssa noin 120 senttisessä alasängyssä ja minä sain nukkua ihan rauhassa yläsängyssä. Joskus on kaverin korkeanpaikankammosta hyötyä :).
Näyttelyn jälkeen pääsivät Hilary, Rianna, Peter ja Mila juoksemaan vähän aikaa vapaina. Kyllä oli kova vauhti. Illalla ei ollutkaan perinteistä rapuillallista, mutta kävimme muuten ruotsalaisten kanssa näyttelypaikalla syömässä.
Viikko sitten kävivät Outi, Fico ja Geea meidän kanssamme lenkillä. Keiraa ja Juliaa ei paljon Geean läsnäolo kiinostanut. Muutaman kerran piti ärähtää, kun Geea tuli namitarjoilupaikalla liian lähelle. Milan kanssa Geea leikkii ja juoksee ja innostuihan Ficokin jahtaamaan Milaa. Eilen agilitykisoissa lapset pääsivät taas leikkimään ja juoksemaan. Geeakin täyttää tänään jo neljä kuukautta ja näyttää tässä vaiheessa hyvin tasapainoiselta. Geea on käynyt Outin kanssa jo yhden pentukurssinkin. Keiralla on ilmeisesti jonkinlainen hormonihäiriö, kun yrittää iskeä miehiä, vaikka juoksuajasta ei ole montaakaan kuukautta. Ruotsissa yritti vikitellä näyttelyn kauneinta koiraa ja eilen yksi shelttipoika oli hätää kärsimässä, kun Keira oli todella päällekäyvä. Keiralla taitaa olla joku "viidenkympinvillitys".
Anne