Keira, oliko pakko just tänään?

Tänään oli vuorossa alueemme piirinmestaruuskilpailut agilityssä. Otin kaikki koirat mukaan ja lähdimme Orimattilaan P-haun kisoihin asuntoautolla. Yleensä minulla on koirat häkeissä ja häkit kuormaliinoilla kiinni, mutta tänään saivat Keira ja Julia olla vapaina. Tiedän, että kolarihan voi sattua vaikka kuinka lyhyellä matkalla, mutta laiskuus iski. Ja apumiehen paikalle on aina tungosta. Keira yritti nukkua ja Julia käytti Keiraa nojaustyynynä.

Otin Keiran kanssa vain piirinmestaruuskisaradat ja tajusin heti lähtöpaikalle mennessämme, että Keira ei ole kuulolla. Just ja just sain siihen jonkinalisen kontaktin, mutta sitten alkoi haistelu. Keira tuli ensimmäisestä esteestä ohi ja palasi sitten ottamaan ekan hypyn ja pasmathan siinä meni multa sekaisin enkä osannut enää ohjata kolmatta hyppyä. Loppurata oli ihan hyvävauhtista puhdasta menoa. Radan jälkeen harmitti niin paljon, etten muista koska olisi kisoissa harmittanut. En vaan pystynyt tekemään enää siinä lähtötilanteessa enää mitään. Harvoin tulee kisapaikalla kiroiltua, mutta tänään kävi niinkin. Emme ole tainneet koskaan saada pm-kisoista kahta tulosta niin, että olisimme saaneet yhteistuloksen.
Toinen rata oli hyppyrata ja mua ei olisi enää huvittanut edes lähteä sinne. Onneksi lähtö oli eri puolella kuin ekalla radalla ja Keira oli oikein innokkaan oloinen. Teimme omantasoisemme nollan sijoituksella 8.
Kooikereita oli tänään paljon kisaamassa: Flow, joka teki Merjan kanssa triplanollan hienoilla sijoituksilla, Anun Ella, Rooney, jonka emäntä kuvasi Keiran ja Ficon radat, Fico ja Riki, joka oli viides pm-kisojen yhteistuloksissa. Turisteina lisäksi olivat Geea ja Weera sekä tietysti omat koirani.
Keiran ja Ficon radat löytyvät videoista.
Eilen oli epäviralliset piirin joukkuekisat ja niihinhän meillä ei ole asiaa, kun edustan rotuyhdistystä. Outi ja Fico olivat joukkueensa parhaat ja saivat hienosti hopeaa.
Ensi viikolla oli yhdet epikset, jonne menen varmaan Milan ja Julian kanssa sekä tietysti normaaliharkat ja sitten viikonloppuna kaksi virallista starttia ja kaksi senioreiden sm-starttia Keiran kanssa. Aikataulujen mukaan olemme ensi sunnuntaina kotona puoliltaöin Liedosta.
Anne

Keiralle tuplanolla Tuusulasta

Hyppäsimme Keiran kanssa tänä aamuna Outin ja Ficon kyytiin Lahdesta ja tällä kertaa oli mullakin kisakirja mukana. Keväällä piti hakea kisakirja kotoa, kun olin jo ehtinyt Lahteen asti. Viime sunnuntaiseen tapaan yksi kisa oli jouduttu aloittamaan uudelleen alusta, kun keppien kanssa tuli ongelmia ja ne piti poistaa radalta. Viime sunnuntaina Heinolassa oli vääränlaiset kepit ja tänään maxiradalla olivat kepit hajonneet. No toiselle radalle kepit saatiin jo korjattua. Uusinnasta huolimatta kisat olivat hiukan etuajassa ja sää eilisen tapaan tosi ihanan lämmin syksyinen.
Keiran ja Ficon välissä ei ollut kuin yksi kisaaja, mutta onneksi sain radat kuvautettua, kiitos Puumalaisen Tarja! Keira oli hitaahko ja minä vielä hidastin sen vauhtia huonolla ohjauksella ja hitaudella, mutta molemmilta radoilta tuli nolla. Sijoituksilla ei paljon voi kehua, sillä paikalla oli niin monta hyvää koiraa ja hienoja ratoja. Fico hyllytti ekan radan melkein lopussa, mutta toiselta radalta hienosti nolla.
Radat löytyvät täältä:  https://www.youtube.com/user/umageri

Kyllä nyt näyttää vahvasti siltä, että Keiralle tehdään sterilisaation ihan lähiaikoina. Mummon hormoonit hyrräsivät taas tänään siihen malliin, että ei oo enää kellään kivaa. Paitsi ehkä Keiralla, yhdellä nuorella uroskoiralla ja yhdellä kastoroidulla veteraaniuroksella. Vaikka tähystysleikkaus on paljon normaalia leikkausta kalliimpi, enköhän päädy siihen Keirankin kohdalla. Onhan kimppareissuja jatkossa helpompi järjestää, jos mulla on vain yksi juoksuja tekevä koira. Turkki saattaa muuttua elottomaksi, mutta ei välttämättä. Keiran turkki on niin sileä ja niukka, että ei siinä ole paljon mikä voisi huonommaksi mennä. En aio muutenkaan alkaa jatkuvasti viemään sitä veteraaniluokkiin, kun ensi kuussa tulee 8-vuotta täyteen.

Anne

ShowHaumätsärikiertue Lahdessa

Heräsin vapaapäivänä ihan liian aikaisin, mutta olipa ihana syysaamu eli ei yhtään harmittanut. Koirat saivat juosta vapaina ja kyllä ne nauttivat.
Otin Milan ja Julian mukaan ja lähdin Lahteen ShowHaumätsäriin vähän taas harjoittelemaan kehäkäytöstä. Geea tuli Outin ja Heinin kanssa ensimmäiseen mätsäriinsä, kun ikääkin on nyt se vaadittavat neljä kuukautta. Ennen mätsäriä ehdimme käyttää koirat ilmaisessa kuvauksessa. En tiedä maksaako kuvien tilaukset sitten jotain. Kuvauspalkkioksi saimme koirille kassit, joissa oli yllättävän paljon tavaraa.

Geean kehä oli heti ensimmäisenä ja Geea toisessa parissa. Geea liikkui, seisoi ja antoi tutkia itsensä hienosti eli sai oikein hyvän kokemuksen. Geea sai punaisen nauhan ja oli neljäs.

Milalle tuli ennen valokuvausta taas joku "paniikkikohtaus", mutta se rentoutui saadessaan leikkiä Geean kanssa. Pentujen jälkeen oli rallytokonäytös, sitten veteraanit, rallytokonäytös ja aina pitkät luppoajat kaikkien toimintojen välissä. Hermo meinasi mennä tällaiselta Hämeenhätäiseltä. No onneksi sää oli aurinkoinen eikä ollut sovittu tälle päivälle muuta ohjelmaa. Julia ei ole yli vuoteen käynyt missään näyttelyyn viittaavassakaan paikassa esiintymässä ja olin tosi yllättynyt kuinka rennosti se käyttäytyi kehässä. Ei arastellut yhtään tuomaria ja liikkuikin nätisti. Julia sai punaisen nauhan.
Milan kanssa jännitin varmaan vielä enemmän, mutta yllättäen tämä tuomari kelpasi myös Milalle ja sille myös punainen nauha. Minulla ei ollut toiselle koiralle esittäjää, mutta pyysin sitten yhden nuoren naisen ilmopisteestä esittämään Julian. Julia tykästyi heti uuteen handleriinsa eikä heillä ollut kehässä mitään ongelmia. Heidät kuitenkin käteltiin melkein heti pois. Mila ja kaksi muuta koiraa otettiin heti jatkoon ja sen jälkeen vielä neljä koiraa lisää. Meitä juoksutettiin monta kierrosta ja tuomari kätteli aina kierroksen jälkeen jonkun pois. Milan lopullinen sijoitus oli hienosti toinen. Kotona katsoin palkintokassiin ja siellä oli herkkujen lisäksi oikein mukava yllätys, Hurtan 30 euron lahjakortti. Kerrankin mätsärillä tienasi, kun noita herkkujakin tuli mukavasti ja kaikki sellaista mikä varmasti kelpaa koirille.

Huomenna Keiran, Outin ja Ficon kanssa Tuusulaan agilitykisoihin eli sitten pääsee mummokin taas liikenteeseen lepopäivän jälkeen.
Anne

Elokuu

Aktiivinen elokuu päättyi ja syksy on virallisesti alkanut. Syyskuullekin on kyllä luvassa agilitykilpailuja Keiran kanssa ihan tavallisissa kisoissa, piirinmestaruuskisoissa ja senioreiden sm-kisoissa.

Näyttelyt:
8.8.2014 esiintyivät sekä Keira että Mila Maailman Voittaja -näyttelyssä eh:n arvoisesti. Mila joutui pöydällä paniikkiin eikä paniikkia helpottanut se, että tuomari nosti Milan pöydältä. Tuomari yritti  kovasti tehdä Milan kanssa tuttavuutta vielä kilpailuluokassakin, mutta luottamus oli menetetty. Ei sitten huonompaan paikkaan olisi voinut osua tuo mörköily. Maggie kuitenkin hienosti ison junnuluokan toiseksi.
Kalju-Keira näytti todella kaljulta ja mitättömältä muiden valionarttujen joukossa eli sillekin ihan ansaitusti se eh. Nanna vei koirat kehän jälkeen kotiinsa ja minä vietin sitten näyttelyssä koko loppupäivän. Kiertelin osastoilla ja katsoin isot kehät. Sunnuntaina seurasin huipennuksen vielä kotona koneen ääressä.

16.8.2014 oli vuorossa perinteinen Ruotsin kooikerhondjeyhdistyksen erikoisnäyttely. Mila suhtautui tuomariin ensin ihan kivasti, mutta sitten alkoi taas arastelu. Mila sai kuitenkin erin ja sijoittui nuortenluokassa neljänneksi.Tuomari oli tosi tarkka siitä, että mustaa karvaa ei saanut olla. Meinasin jo jättää Keiran pois kehästä, kun hoota tuli väristä. Anne T sai kuitenkin mut luopumaan siitä ajatuksesta. Näyttelyyn oli ilmoitettu yllättävän vähän koiria, vain reilu 40 ja näistäkin oli osa pois. Valionartuissa oli vain kaksi koiraa. Molemmat saivat erin ja tuomari mietti pitkään järjestystä. Kuulin tuomarin sanovan kehäsihteereille, että toisella on mustaa ja toisella on pilkkuja. No mustaa ei vissiin ollut sitten liikaa, kun Keira voitti luokkansa ja molemmat saivat sa:n. Olin varma, että parasnarttukisasta tulee lähtö hyvin nopeaan, mutta suureksi hämmästyksekseni Keira pääsi neljän parhaan joukkoon ja siitä vielä sijoittui toiseksi eli sai parhaan sijoituksensa. Koskaan ennen se ei ole sijoittunut pn-kisassa tuolla erkkarissa.

31.8.2014 Tervekosken näyttelyssä kehässä olivat Luke (Julian poika) sekä Lex ja Maggie (Keiran lapsia). Tuomari oli tyly Lukelle, arvosanaksi H. Lex sai  viimeisen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi. Maggie oli hienosti narttujen kaunein saaden sertin ja ensimmäisen cacibinsa. Onnea vielä!

Agility
Agilityharkat ovat olleet keskiviikkoisin ja Mila on osallistunut joka kerta. Keira ja Julia ovat vähän vuorotelleet ihan sen mukaan mikä on ollut Keiran tulevien kisojen tilanne. Milalla on kivasti vauhtia ja aika hyvin se jo malttaa keskittyäkin. Keinu on vielä ihan kesken ja kepeillä on muutama ohjuri. Kepit ovat kuitenkin jo osana rataa. Kisaikä tuli täyteen viikko sitten ja eilen Mila mitattiin mediksi eli sillä on sitten jo kisakirjakin. Mittaus aiheutti "kooikerkohtauksen" ja tilanteen rauhoittamiseksi mut pistettiin kokonaan pois paikalta.  Julia nauttii harkoissa agilitystä ja liikkui se epiksisien mölliradallkin kohtuullisesti.
Keira osallistui Ruotsin reissulla hyppärille ja agilityradalla. Vettä tuli ihan älyttömästi ja eka rata meni meillä molemmilla vähän huonolla keskittymisellä. Toisella radalla saimme nollan sijoituksella 3.

Eilen oli Heinolassa kaksi starttia ja molemmat kaatuivat minun hätäilyyni eli menin jo menojani ja jätin koiran yksin suoriutumaan. No Keirahan tuli ohi hypyistä. Molemmilta radoilta hyl.

Muuta
Julia kävi hammasputsauksessa, sillä hammaskiveä oli tosi paljon. Yksi hammas piti poistaa, kun se oli jo ihan huonossa kunnossa. Se onneksi oli lähtenyt vetämällä pois, ettei tarvinnut viedä erikseen leikkaukseen.
Matti ja Mila kävivät yhdessä mätsärissä ja varsinkin Matti käyttäytyi kuin kokeneempikin kehäkettu. Milalle ei tullut punaisten kehässä menestystä ja Matti lähtikin jo aikaisemmin kotiin.
Ruotsissa Annella oli mukana Peter ja Rianna. Aluksi olimme tosi tarkkana koirien kanssa, kun en tiennyt kuinka mun koirat suhtautuvat Riannaan. Milan mielestä Rianna olisi ollut oikein kiva leikkikaveri, mutta ahtaissa tiloissa ei oikein leikeistä tullut mitään. Keiralle Rianna oli ihan ilmaa samoin kuin Peterkin. Kun huomasimme, etteivät koirat oikein edes välitä toisistaan, pystyimme pitämään niitä öisinkin ihan vapaina hotellissa. Hotellimme oli tosi persoonallinen jo ulkoapäinkin ja eipä ollut huone paljon hyttiä suurempi. Anne nukkui koirien kanssa noin 120 senttisessä alasängyssä ja minä sain nukkua ihan rauhassa yläsängyssä. Joskus on kaverin korkeanpaikankammosta hyötyä :).
Näyttelyn jälkeen pääsivät Hilary, Rianna, Peter ja Mila juoksemaan vähän aikaa vapaina. Kyllä oli kova vauhti. Illalla ei ollutkaan perinteistä rapuillallista, mutta kävimme muuten ruotsalaisten kanssa näyttelypaikalla syömässä.
Viikko sitten kävivät Outi, Fico ja Geea meidän kanssamme lenkillä. Keiraa ja Juliaa ei paljon Geean läsnäolo kiinostanut. Muutaman kerran piti ärähtää, kun Geea tuli namitarjoilupaikalla liian lähelle. Milan kanssa Geea leikkii ja juoksee ja innostuihan Ficokin jahtaamaan Milaa. Eilen agilitykisoissa lapset pääsivät taas leikkimään ja juoksemaan. Geeakin täyttää tänään jo neljä kuukautta ja näyttää tässä vaiheessa hyvin tasapainoiselta. Geea on käynyt Outin kanssa jo yhden pentukurssinkin. Keiralla on ilmeisesti jonkinlainen hormonihäiriö, kun yrittää iskeä miehiä, vaikka juoksuajasta ei ole montaakaan kuukautta. Ruotsissa yritti vikitellä näyttelyn kauneinta koiraa ja eilen yksi shelttipoika oli hätää kärsimässä, kun Keira oli todella päällekäyvä. Keiralla taitaa olla joku "viidenkympinvillitys".
Anne