Ensi keskiviikkona mulla alkaa viikon loma ja iso osa ajasta on autoilua joko itse ajaen tai kyydissä istuen. Suuntana on siis kolmannen kerran Hollannin erikoisnäyttely. Koiramääristä ei ole tietoa, mutta eiköhän niitä noin 150 ole. Suomesta on muitakin tulossa, mutta meidän porukan kokoonpano on Anne, Peter, Outi, Geea, Mila ja minä eli Peter joutuu hoitamaan taas isän velvollisuuksia ja toimimaan isähahmona myös Geealle. Annen jalka alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja toivottavasti ei ole reissun jälkeenkään yhtään kipeämpi.
Kansainvälistä menoa on luvassa, sillä meidän kanssa samassa hotellissa yöpyy aiankin tanskalaisia ja yhdysvaltalaisia kooikerihmisiä ja ruotsalaisia sekä saksalaisia tuttuja tavataan ainakin näyttelypaikalla. Mila on käynyt nyt useamman viikon aikana harjoittelemassa näyttelyjuttuja lähinnä niin, että tutkiminen on tapahtunut maassa. Ei se vieläkään hyvin mene, mutta paremmin kerta kerralta. Onneksi Hollannissa on naistuomari. En kuvittele mitään näyttelymenestystä tuolta reissulta, sillä jo pelkästään reissuun pääseminen ja tuon kaiken kokeminen on seikkailu sinänsä. Viime kerralla meni itkemiseksi, kun piti luovuttaa Lewis Hollannissa uusille omistajilleen.
Viime lauantaina Mila pääsi Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen eikä kovin montaa estettä päästy menemään, kun jumituimme ongelmakohtiin, joita ei yhden harkan aikana saatu ratkaistua. Helmikuussa on taas kooikeragilityä luvassa.
Keira kävi vajaa kaksi viikkoa sitten Matin kanssa fysioterapiassa ja sen verran löytyi jumeja, että maanantaina on uusi aika.
Muuten olemmekin käyneet vain agilityharkoissa ja tottakai lenkkeilty sekä aamu- että iltalenkit pilkkopimeässä.
Tänään oli ilmestynyt Julian Suomen muotovaliotittelikin Kennelliiton sivuille. Nyt voi sitten hakea titteleitä myös Liettuasta ja Virosta.
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti