Vuoden viimeinen

Taas on blogitauko venähtänyt luvattoman pitkäksi, vaikka koirasaralla onkin tapahtunut aika paljon.
Ensin teen uudenvuodenlupauksen: Minusta tulee optimistinen ja kannustava kaikissa koiriin liittyvissä asioissa. Tämän ulkopuolelle jätän tottelemattomuuden lenkeillä (kakansyönti, remmirähjäys ja luoksetulemattomuus). Omaa negatiivisuuttaan ei välttämättä huomaa, mutta toisesta se on helpompi huomata eli yritän ottaa opikseni. Saa huomauttaa, kun lipeän tästä lupauksesta :)

Eilen oli viimeinen kerta agilityä tänä vuonna. Keira pääsi Lahteen kisaamaan kaksi agilitystarttia. Ekalla radalla tuo eläin karkasi lähdöstä. Pasmat menivät sekaisin, vaikka duo Pia ja Anu ystävällisesti huusivat minulle asiasta. Teimme radan kuitenkin loppuun. Toinen rata oli sitten kunnon Salme Mujusen rata eli neljä suoraa putkea ja m-muotoinen rata. Keira pysyi lähdössä ja teimme kohtuullisen nollan sijoituksella 11. En ollut ilmoittanut Keiraa hyppärille ja Outi meinasi lähteä kotiin ennen sitä, mutta onneksi jäi. Ficolle hienosti sijoitus 3. Keiran rata:
 https://www.youtube.com/watch?v=iDrSw10JspQ

Messarissa Keira kävi kehässä molempina päivinä hakemassa itselleen kaksi uutta titteliä. Tiesin, ettei tänä vuonna ole montaa narttuveteraania kehässä eli siksi huonossa karvassa oleva Keira oli ilmoitettu. Ensi vuonna täyttää 8-vuotta monta hienoa narttua ja katsotaan uskalletaanko lähteä niitä vastaan kisaamaan. Keira sai molempina päivinä myös sa:n ja lauataina oli pn4. Junnu- ja vetskutittelinhän saa pelkällä erilläkin. Jäin molempina päivinä myös isoon kehään, kun en ole sinne koskaan ennen Messarissa päässyt. Bullbenz-kasvari oli lauantaina rop-kasvari eli Keira pääsi isoon kehään kolme kertaa. Vaikka kehiä piti odottaa pitkään, Keira jaksoi hienosti koko viikonlopun. Mila oli kehässä sunnuntaina ja sai hienosti erin ja sa:n.

Kennel Bullbenz (Keira,Primo,Cola ja Kossi) 

Kävimme pyörähtämässä myös Kangasalan ryhmiksessä Milan kanssa ja Milalle pelkkä eri.

Syksyn kohokohta oli Hollannin reissu marraskuussa. Reissu oli yllättävän rankka, vaikka meitä olikin kolme kuskia. Oli pimeää ja sateista, mutta Hollannissa oli kaunis sää. Onneksi ei sattunut mitään ikäviä kommelluksia liikenteessä tai muutenkaan. Tuollaisessa melkein viikon reissussa on kuitenkin monta liikkuvaa osaa ja homma pitää olla etukäteen  hyvin suunniteltu.
Mila sai näyttelyssä pelkän eh:n enkä ole edes viitsinyt pyytää ketään kääntämään arvostelua. Geea sijoittui upeasti toiseksi suuressa pentuluokassa ja hävisi vain omalle siskolleen. Myös Geean Singo-veli oli toinen luokassaan. Geean isä-Bennyn jälkeläiset saivat paljon hyviä sijoituksia.
Peter oli myös toinen isossa valioluokassa. Suomalainen Kelmi-veteraani oli aivan upeasti paras uros 1. Onnea vielä Liisa! Aina kun olen ollut Hollannissa, suomalainen koira on ollut voittoisa :)

Oli tosi mukava tavata tuttuja ja erityisesti Geean kasvattajat sekä Benny omistajineen. Koska näyttelyssä pyörii koko ajan neljä kehää, paljon jää näkemättä eli ei sitten tullut katsottua niitä uroksiakaan paljon "sillä silmällä". No Milalle on jo ensimmäinen mies katsottuna valmiiksi.
Hollannin hotelli oli keskellä ei mitään eli siellä oli hyvä lenkittää koiria. Lauantai-illalla illastimme kansainvälisesti. Suurin osa oli tanskalaisia, mutta myös amerikkalaisia ja taisi siellä olla joku Norjastakin.
Peter, Mila ja Geea tulivat hienosti keskenään toimeen ja niiden kanssa oli helppo reissata. Viimeisenä ajapäivänä Milaa alkoi selkeästi tympimään, sillä se oli hereillä takakontissa paljon enemmän kuin aiempina päivinä.

Linnan raunioilla menomatkalla Ruotsissa.

Geea

 

Mila

Benny ja Geea

Benny ja Geea

Geea isossa kehässä

Gabi ja Geea

Peter

 

Geea, Singo ja Gabi

Geea, Peter ja Mila Hollannissa

Geea ja Mila Saksan ja Tanskan välisellä lautalla

Väsyneet matkalaiset mun sängyssä:)

Näyttelypäivänä kävi Matti tutkimuksissa ja hienosti on selkä, lonkat ja kyynäreet kunnossa. Myös Vili on saanut terveen paperit.

Tervettä ja tuloksellista Uutta Vuotta 2015 kasvateille, omistajille, haltijalle sekä kaikille ystäville ja kavereille!
Anne

Hetken jo luulin....

omistavani agilityvalion. Menin katsomaan viime sunnuntaina tuloksia ja taskussa olleet lukulasit menivät palasiksi juuri kriittisellä hetkellä. Näin vain, että olimme voittaneet enkä voinut kuvitella, että ihanneaika ylittyi. Olihan radalla pari töksähtävää kohtaa eikä meidän menoa voi muutenkaan nopeaksi sanoa, mutta olemme normaalisti pysyneet ihanneajoissa nollalla. No nyt jälkikäteen olen kuulut usealta taholta, että tuolla tuomarilla on aika tiukat ihanneajat. Yllättävän vaikea tästä on kuitenkin päästä yli, kun sitä viimeistä sertiä meille melkein tarjottimella tarjottiin. Ja palkintona oli jättikokoinen pokaali, jonka kuvanottamisen jälkeen kyllä heti vaihdoin lahjakorttiin. En halunnut moista formulapyttyä muistuttamaan epäonnistumisesta.

Koko kisareissu tehtiin hetken mielijohteesta, sillä Emilia-koutsi innostui lähtemään mukaan Kirvan kanssa. Kisat olivat siis Pieksämäellä. Kirva tuli hienosti ekalla radalla toiseksi ja hyvin tulivat koirat keskenään toimeen eli eivät paljonkaan toisista välittäneet. Lataan meidän radat tämän päivän aikana videoihin.

Keira kävi eilen fyssarilla ja omaa kuulemma hyvät diivan eleet. Ei muka nauti käsittelystä ja on niin reppana. Heti kun käsittely loppui, Keira muuttui niin iloiseksi ja reippaaksi. Jumit ovat tällä erää pois ja uusi käynti parin kuukauden kuluttua.

Huomenna alkaa loma ja matka kohti Hollantia. Näyttelyyn on ilmoitettu 176 kooikeria. Milan luokassa on 15 koiraa ja Geean luokassa huimat 17 narttupentua.

Kirkkonummella kisattiin sunnuntaina kooikereiden agilitymestaruudesta. Mineissä voiton vei Jari ja Tete sekä medeissä Jari ja Robi, Onnittelut kaksoimesarille! Lex sai hopeaa  ja toisen agilitysertinsä, Onnea! Loki korkkasi hienosti kolmosluokan sijoittumalla pronssille, Onnea Taina!

Anne

Matkakuumetta

Ensi keskiviikkona mulla alkaa viikon loma ja iso osa ajasta on autoilua joko itse ajaen tai kyydissä istuen. Suuntana on siis kolmannen kerran Hollannin erikoisnäyttely. Koiramääristä ei ole tietoa, mutta eiköhän niitä noin 150 ole. Suomesta on muitakin tulossa, mutta meidän porukan kokoonpano on Anne, Peter, Outi, Geea, Mila ja minä eli Peter joutuu hoitamaan taas isän velvollisuuksia ja toimimaan isähahmona myös Geealle. Annen jalka alkaa olla jo paremmassa kunnossa ja toivottavasti ei ole reissun jälkeenkään yhtään kipeämpi.
Kansainvälistä menoa on luvassa, sillä meidän kanssa samassa hotellissa yöpyy aiankin tanskalaisia ja yhdysvaltalaisia kooikerihmisiä ja ruotsalaisia sekä saksalaisia  tuttuja tavataan ainakin näyttelypaikalla. Mila on käynyt nyt useamman viikon aikana harjoittelemassa näyttelyjuttuja lähinnä niin, että tutkiminen on tapahtunut maassa. Ei se vieläkään hyvin mene, mutta paremmin kerta kerralta. Onneksi Hollannissa on naistuomari. En kuvittele mitään näyttelymenestystä tuolta reissulta, sillä jo pelkästään reissuun pääseminen ja tuon kaiken kokeminen on seikkailu sinänsä. Viime kerralla meni itkemiseksi, kun piti luovuttaa Lewis Hollannissa uusille omistajilleen.
Viime lauantaina Mila pääsi Lotta Vuorelan agilitykoulutukseen eikä kovin montaa estettä päästy menemään, kun jumituimme ongelmakohtiin, joita ei yhden harkan aikana saatu ratkaistua. Helmikuussa on taas kooikeragilityä luvassa.
Keira kävi vajaa kaksi viikkoa sitten Matin kanssa fysioterapiassa ja sen verran löytyi jumeja, että maanantaina on uusi aika.
Muuten olemmekin käyneet vain agilityharkoissa ja tottakai lenkkeilty sekä aamu- että iltalenkit pilkkopimeässä.
Tänään oli ilmestynyt Julian Suomen muotovaliotittelikin Kennelliiton sivuille. Nyt voi sitten hakea titteleitä myös Liettuasta ja Virosta.
Anne