Pikkuinen ei ollut valmis tähän maailmaan

Tänään aamuyöllä jouduin myöntämään itselleni, että Pikkuinen eli pentu numero 2 ei kasva niin, että siitä voisi kehittyä normaali koira. Sen kehitys oli jostain syystä jäänyt kesken kohdussa eikä kotikonstein löytynyt keinoa millä sen olisi saanut vahvemmaksi. Isommat jyräsivät sen tisseiltä, mutta aina mahdollisuuksien mukaan turvasimme sille rauhallisen ruokailuhetken. Se imi nisää pitkään, mutta painonnousu oli yhdeksän vuorokauden aikana tosi pientä. Ruokin sitä jonkinverran pullostakin ja annoin Nutri-plussaa. Välillä Pikkuinen näytti jo reippaammalta, mutta viime yö oli ratkaiseva. Raskas päätös oli tehtävä ja ottipa se koville. En ole ennen vastaavaan tilanteeseen kasvattajana joutunut eikä itkusta ole meinannut tulla loppua. Vaikka pentuja on noin monta, tuollaiseen erikoispentuun ehti jo reilussa viikossa kiintyä niin paljon.
En kadu päätöstäni, mutta oli se vaikeaa. Onneksi pääsin heti aamulla eläinlääkärin luokse ja sain
todella ihanaa palvelua.
Tässä kuvia vielä tältä aamulta.