27.9.2020
Pennut ovat 2,5-viikkoisia ja nyt kaikki tuntuu olevan hyvin. Pentujen silmät ja korvat ovat auenneet. Kävely on vielä hoippuvaa, mutta pientä leikkimistäkin on jo ollut. Pennut reagoivat myös minuun, kun menen pentulaatikolle.
En olisi uskonut pari viikkoa sitten, että saan tällaisen kuvan laitettua ja niin, että Mila on pennut ruokkinut. Ihmettelin heti synnytyksen jälkeen, kun painot ensin putosivat kaikilla pennuilla ja lähtivät sitten yllättävän hitaasti nousuun. Yhdellä pennulla paino nousi niin hitaasti, että luulin siinä olevan jotain vikaa. Mila söi ja joi normaalisti eikä sillä ollut kuumetta. En siis ymmärtänyt, että Milalla ei ollut asiat kunnossa. Yleensähän istukat tulevat samalla tai seuraavalla supistuksella kun pentukin, mutta nyt istukat olivat tosi tiukassa. Leikkasin napanuorat enkä joka pennun kohdalla huomannut, että tuliko istukka kokonaan pois. Emät ja varsinkin kooikerit ovat tosi innokkaita syömään jälkeiset. En siis uskonut, että jälkeisiä olisi jäänyt kohtuun.
Kun pennut olivat vajaan viiden vuorokauden ikäisiä, tyttäreni löysi Milan vatsasta monen sentin mittaisen pitkittäin olevan punotulta köydeltä tuntuvan möykyn. Se viittasi tulehdukseen. Vein Milan lääkäriin ja ultrassa näkyi, että kohtuun oli jäänyt jälkeisiä. Milalla todetiin myös maitorauhastulehdus. Vaikka synnytyksestä oli kulunut jo useampi päivä, aloitettiin oksitosiinin piikittäminen neljän tunnin välein. Oksitosiini supisti kohtua ja sieltä alkoikin valua veristä töhnää. Lisäksi maito nousi nopeasti oksitosiinin ansiosta. Minä opettelin itse antamaan pistokset, vaikka en ole koskaan mitään piikittänyt. Lisäksi Milalle määrättiin antibiootit ja kipulääke. Primeran-tabeletteja annettiin vielä, että maitoa tulisi riittävästi. Tukihoidoksi annoin maitohappovalmistetta, ettei kellekään tulisi ripulia.
Parina päivänä haudoin Milan vatsaa lämmitetyllä kauratyynyllä.
Onneksi tulehdus on helpottanut ja Mila pystyi itse ruokkimaan pentunsa. Ensi viikolla pääsemmekin jo jauhelihan maisteluun ja pikkuhiljaa siirrytään kiinteään ruokaan.
Vaikka kysymys ei ollutkaan tämän vakavammasta asiasta, kyllä kasvattajana olo taas tuntui vähän liian jännittävältä. Onneksi tällä viikolla olen osannut jo nauttia joka päivä huimaa vauhtia kehittyvistä ihanista pennuista. Ovat ne tässä vaiheessa niin suloisia 💙💓💓💓💓
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti