torstaina

Kaksiviikkoiset

21.9.2017
Pennut täyttivät eilen kaksi viikkoa ja sain Outin avukseni kuvaamaan pentuja. Kaikilla on silmät auenneet ja ainakin osalla korvatkin. Pentulaatikossa harjoitellaan haukkumista ja kävelyä.
Mila käy jo Keiran ja Julian kanssa yhteislenkeillä. Yli-innokasta mummua ei voi päästää vielä vähään aikaan pentujen lähelle. Juliaa ei pennut juurikaan kiinnosta.

1. uros
2.narttu
3.narttu
4 uros


 5 uros


perjantaina

R-pennut syntyivät keskiviikkona 6.9.2017

8.9.2017
Tänään perjantaina on yhdeksän viikkoa ensimmäisestä astutuksesta, mutta Mila päätti synnyttää pennut jo keskiviikkona. Alkuviikolla lämmöt olivat lähellä 38 astetta, mutta keskiviikkona alimmillaan 37,0 klo 12.30. Ensimmäisellä kerrallakaan eivät laskeneet paljon alemmaksi. Yleensä narttu lopettaa syömisen noin vuorokautta ennen synnytystä, mutta Mila ei tehnyt sitä tälläkään kerralla. Tosin söi hitaammin ja oksensi vähän ennen kuutta. Epäilin, että aamuyöllä torstaina alkaa synnytys ja pyysi apulaisen lähtemään tulemaan Vääksyyn päin. Apu saapui ajoissa ja laittelin iltapalaa pöytään, kun Milalla alkoivat selkeät supistukset. Vesi meni kahdeksalta eikä tarvinnut odottaa kuin 20 minuuttia kun ensimmäinen ja suurin pentu syntyi. Olin röntgenkuvan perusteella päätellyt, että ensimmäinen pentu onkin suurin. Pentuja syntyi reippaaseen tahtiin se viisi, joka röntgenissä näkyi, mutta kyllä viiden jälkeen tunnustelemallakin huomasi, ettei ole enempää pentuja.

Harmi, että useita hyviä pennuista kiinnostuneita jää nyt ilman pentua. Kuitenkin ainakin neljä narttua  Suomessa on astutettu tai astutetaan ihan pian. Kaksi vuotta sitten oli vaikeuksia löytää  Milan kaikille pennuille kodit eli ei voi koskaan etukäteen miten pentuja kysellään. Silloin stressasin ostajienpuutteesta ja nyt harmittaa, kun pitää ilmoittaa, ettei kaikille kiinnostuneille ole pentua.

Mila ja pennut voivat hyvin ja painot ovat lähteneet kaikilla nousuun. Mila on selkeästi kypsynyt ja tietää miten pentujen kanssa pitää toimia. Hyvä äiti se oli kyllä ensimmäiselläkin kerralla. Nyt vain täytyy toivoa, että jatkokin sujuu hyvin ja pennuista kasvaa kivoja perheenjäseniä. Neljä pentua jää alle 150 kilometrin päähän ja yksi muuttaa ulkomaille.

Ulkonäöltään pennut eivät ole ihan tyypillisiä Oorbellen-pentuja eli kaikilla on kunnolliset otsapiirrot ja neljä on valkovoittoista väritykseltään. Punainen värihän leviää pennun kasvaessa eikä kukaan jää liian valkoiseksi.

1. uros klo 20.20 paino 271 g
2. narttu klo 21.15 paino 207 g
3. narttu klo 21.40 paino 181 g
4. uros klo 21.55 paino 222 g
5. uros klo 22.30 paino 184g





torstaina

Kesä 2017 alkaa olla ohi

17.8.2017
Minun mielestäni kesä on ohi kun koulut alkavat, vaikka ei asia enää minua mitenkään heilauta.
Viime päivitystä seuraavana päivänä Mila aloitti juoksunsa hiukan etuajassa. Minun piti astuttaa Mila vasta seuraavasta juoksusta jos silloinkaan, mutta muutinpa mieleni. Seuraava juoksu ja siitä seuraavat muutamat kuukaudet osuvat töitteni kannalta  vuoden kiireisimpään ajanjaksoon. Toisena juoksupäivänä päätin astuttaa Milan, jos kaikki astutukseen liittyvät liikkuvat osat osuvat kohdalleen.

Ensin piti tietysti kysyä onko Tanskassa asuva uros käytettävissä eli ettei ole missään kovin kaukana lomailemassa tms. Hetken mielijohde tuo urosvalinta ei sentään ollut, sillä olin kysynyt Miloa Milalle jo viime vuoden puolella. Milo asuu lähellä kasvattajaa hänen poikansa perheen luona. Sitten halusin reissuun itselleni matkakaverin seuraksi ja ajamaan osan matkasta. Vanhempi tyttäreni oli juuri silloin lomalla ja Tanskan reissu kelpasi hänelle hyvin. Ruotsissa oli astutusviikonloppuna monen päivän koiranäyttely ja Suomessa vilkkainta loma-aikaa eli koirahytin saaminen tuotti vähän päänvaivaa. Onneksi sain matkan varattua ja paluumatkalle Helsingborgista kivan hotellin ihan keskustasta. Tanskassa saimme yöpyä Milon kasvattajan pihalla asuntovaunussa.

Milan silmäpeilaus oli mennyt vanhaksi, mutta sain ajan silmäspesialistille, jolla Mila on käynyt myös aiemmin. Sain myös jalostustoimikunnalta puollon yhdistelmälle. Käytin Milan myös proges-
teroonitestissä, sillä ei ole kiva matkustaa noin kauas väärään aikaan. Jouduin odottamaan tulosta seuraavaan päivään, mutta pystyin tuloksen perusteella ja edellisen kerran kokemuksella vahvistamaan matkasuunnitelman alkuperäisen mukaan.

7.7.2017 olimme illalla vihdoin perillä Milon kotona lähellä Aarhusia. Milo ei turhia kosiskellut Milaa vaan oli toiminnan mies. Mila oli asiasta hiukan toista mieltä ja vajaan kymmenen minuuttia Mila esitti ettei sitä kiinnosta. Otin Milan hihnaan ja sitten tapahtuikin astuminen. Seuraavana päivänä pariskunta leikki hetken ja sen jälkeen vielä helpompi astutus.

Milasta tuli heti viikko astutuksen jälkeen samanlaista hajua kuin juuri ennen synnytystä. Tarkka nenäni haistoi sen ja reilu viikko sen jälkeen Mila selkeästi tunsi sikiöiden kiinnittymisen niin kuin edelliselläkin kerralla. En tietenkään luottanut näihin merkkehin vaan käytin Milan ultrassa kun astutuksesta oli kulunut vähän vajaa neljä viikkoa. Helposti löytyi viisi pentua ja sitten suurella todennäköisyydellä kuudeskin. Voi kuulemma olla vielä yksi piilossa. No reilun kolmen viikon kuluttuahan sen näkee.

Mila on tosi hyväntuulinen ja tällä viikolla ruokahalut ovat kasvaneet. Penturuokaan on siirrytty ja ruokailukertoja lisätty. Kolme perhettä on käynyt tutustumassa minuun ja koiriini ja lisää porukkaa on tulossa parin seuraavan viikonlopun aikana.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja Oorbellen R-pentue syntyy terveenä.

Tein asuntoautolla heinäkuussa kuuden päivän reissun (2000 km) Suomessa. Kävin moikkaamassa Aavaa ja tutustumassa Jaanan pentuihin Sotkamossa. Varsinkin Linda on sellainen ilopilleri, että siinä olisi monella kooikerilla avoimuudesta opettelemista. Toivosta tuli pienen tutustumisen jälkeen ihana sylikoira. Fiia hoitaa hienosti "isosiskon" roolia. Enoni otti pohjanpystykorvanpennun ja toivottavasti kisaamme jossain vaiheessa Jaanan kanssa samoissa kehissä :)

Olen saanut nyt treenata Geean kanssa muutamia kertoja agilityä ja kyllä on mukavaa, kun koira rakastaa sitä mitä tekee.

Oorbellen Kurt "Orson" voitti viime viikonloppuna kooikereiden mejämestaruuden ja kaksi Keiran pojantytärtä sai myös hienot ykköstulokset voittajaluokassa.

Oorbellen Noah "Teddy" kävi heinäkuussa Ruotsissa näyttelyssä ja reissu oli oikein onnistunut. Teddy oli rop ja sai sertin ja cacibin.

Oorbellen Naomi "Aava" on käynyt ahkerasti näyttelyissä lainaesittäjän kanssa. Saaliina 3 sertiä, 2 roppia ja varacacib, joka vahvistetaan cacibiksi Alma-mummun takaa.

Oorbellen Lisa "Nita" oli Turun kr-näyttelyssä rop.

Onnea kaikille!

Anne