lauantaina

Lenni "Mr Rallytoko"

Pentuhulinassa on jäänyt hehkuttamatta Oorbellen Lennyn eli Lennin hienoja rallytokotuloksia. Lenni siirtyi kolmella hyväksytyllä tuloksella aloluokasta avoimeen ja pisteet huimat 98,96 ja 99/100.
Eikä Lenni viihtynyt avoimessaluokassakaan kuin kolmen kisan verran ja nousi siis voittojaluokkaan. Avoluokan tulokset 82,90 ja 99/100.
Paljon Onnea taitaville!
Kuvat "varastettu" Lennin facebooksivulta
Yläkuvassa Lenni on ihan Keira-mummun näköinen ja alakuvassa Julia-äidin näköinen eli selvästi täältä kotoisin :)
Anne

sunnuntaina

Kennelistä kodiksi

Perjantaina muutti Nataliekin omaan kotiinsa. Juliakin sieti pentua jo yllättävän hyvin ja pentu osasi varoa. Julian hermoloman jälkeen ei tullut yhtään ärähdystä pennulle. Keira ja Mila sen sijaan komensivat välillä aika kovaäänisestikin.
Kompostiaidat otettiin pois ja suursiivouksen jälkeen talo näyttää taas kodilta.

Haluan, että pennut ovat synnyinkodissaan mahdollisimman paljon arkitouhussa mukana eikä niitä eristetä mihinkään ovien taakse. Niinpä kompostiaidat "koristivat" alakertaa marraskuun alusta asti. Juliakin sieti pentua jo yllättävän hyvin ja pentu osasi varoa. Julian hermoloman jälkeen ei tullut yhtään ärähdystä pennulle. Keira ja Mila sen sijaan komensivat välillä aika kovaäänisestikin.
Nyt on hetken jopa siistiä, kun on lunta. Tosin Mila pudottaa turkkiaan jo hurjaa vauhtia eli karvoja on joka paikassa.

Seuraavaksi jännitetään onko Nita tiineenä. Jos on, menen maaliskuun alkupuolella kätilöhommiin. ja jätän Sini-Tuulian pentujen kanssa kotiinsa enkä yhtään haikaile, että olisipa minullakin kotona pennut :)

Julia ja Mila kävivät viime maanantaina fysioterapeutilla ja molemmilla oli jumeja. Milalla oli vain tiineyden ja synntyksen aiheuttamia ihan normaaleja. Julialla oli toinen takajalka tosi kipeä, kun se ontui ennen joulua ja uudelleen joulun jälkeen jalkaansa. Ilmeisesti se oli liukastunut. Julia oli monta viikkoa vain lyhyellä lenkityksellä ja ontuminen meni ohi. Kireyttä oli nyt niin paljon, että kesti pitkään ennen kuin jalka "antoi periksi". Juliaa selkeästi sattui, mutta onneksi kuitenkin antoi käsitellä. Toinen puoli olikin sitten Julialle melkeinpä nautintoa, vaikka se ei sitä koskaan myöntäisi.

Mila on käynyt kaksi kertaa agilityharkoissa ja ekalla kerralla se oli tosi innoissaan. Toisella kerralla oli paljon haistelua. Saas nähdä tuleeko siitä koskaan kisakoiraa. Se oli niin innokas siihen asti kunnes melkein vuosi sitten tuli se minun kaatuminen ja Mila säikähti siitä. Milahan ei ole kooikeriksi edes kovin herkkä verrattuna moniin muihin. En tiedä pitäisikö aloittaa ihan alusta jollain alkeiskurssilla koko laji.

Anne