maanantaina

Synttärisankari

Keira (Bullbenz Kooi Uma Geri) täyttää tänään 8-vuotta eli näyttelyiden osalta on nyt veteraani.
Keira on itsenäinen, itsepäinen ja todella persoonallinen koira. Se on muuttanut elämääni enemmän kuin olisin koskaan voinut uskoa.
Olen saanut monta uutta ystävää ja ison joukon kavereita sekä oppinut ja opetellut paljon uusia asioita. Olen oppinut kasvatustyötä, uskaltautunut ajamaan autolla ulkomailla ja opetellut ajamaan asuntoautoa. Uskallan nykyään puhua englantia ja ruotsia pelkäämättä sitä kuinka pieleen kielioppi menee.
 Harrastuksia meillä ei ole oikeastaan muuta kuin agility ja näyttelyt. Jos minulla ei olisi koiraa, en viitsisi liikkua senkään vertaa kuin nyt eli terveydentilanikin on parempi Keiran ja sen lasten Julian ja Milan ansiosta. Toki noi eläimet saavat verenpaineen välillä nousemaan tempauksillaan ja koti ei ole siisti kuin tunnin siivouksen jälkeen. Koirat pitää hoitaa vaikka olisi kipeä tai sää ihan kamala.
Keira on kennelini kanatanarttu ja ystäväni sanoin se on todellinen "hedelmällisyysjumalatar". Pentuja sillä on kolmesta pentueesta 23 ja lapsenlapsiakin jo yli 20. Yksi pentu asuu USA:ssa ja lapsenlapsi Englannissa.
Näyttelyt alkoivat nolosti, kun Keira sai tyydyttävän, mutta sen jälkeen onkin sitten mennyt paremmin. Titteleitä on ihan kiva rivi ja ulkomailla on käyty. Keira on ollut kehässä jopa Englannin Cruftsissa. Hollantiin Keira ei ole päässyt, kun oli kaksi vuotta sitten kipeänä. Itse olen käynyt rodun kotimaassa erikoisnäyttelyssä kaksi kertaa.

Agilityssä Keira on yhtä sertiä vaille valio ja sellaiseksi varmaan jääkin. Harjoittelemme korkeintaan kerran viikossa ja olenkin sanonut meidän olevan sunnuntaiharrastajia. Kaksi kertaa Keira on kisannut agilityä Ruotsissa. Tänä vuonna Keira on kuitenkin osallistunut Suomen mestaruuskisoissa sekä joukkue- että yksilökisaan sekä senioireiden sm-kisaan. Agirodussa ja piirinmestaruuskisoissa on tullut joukkuemenestystä. Ensi vuodelle on osallistusmisoikeus sekä sm-kisoihin että mm-karsintoihin. Kuva: Tytti Käyhkö

Suuri kiitos Anne ja Jari Tryggille, että myitte minulle Keiran. Anne on suurelta osin vaikuttanut tähän maailmankuvani avartumiseen :) Hänen kanssaan olemme tehneet suurimman osan koirareissuistani ulkomaille ja menestys ei ole ollut meille se pääasia vaan uusien asioiden kokeminen. Anne on ollut suurena apuna jalostustyössäni ja hän on ollut pääkätilönä kaikissa synnytyksissä.
Kiitos myös Outi ja Pia sekä muut ystävät ja kasvatinomistajat! Teidän kanssanne on ilo tehdä yhteistyötä.
Anne

6 kommenttia:

  1. Onnea Keiralle rapsutusten ja halausten kera :)

    VastaaPoista
  2. Noora, Iisa & Sole13. lokakuuta 2014 klo 12.28

    Ihana kirjoitus :) Mutta ei se ihan pelkältä sunnuntaiharrastelulta kuulosta, että kisaa huippujen kanssa suomenmestaruuksista ja myös ulkomailla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se on aikamoista räpeltelyä se meidän touhu, mutta harkkamäärään nähden tietysti ihan hyvin on tullut esim. nollia (kolme tupalanollaa)

      Poista
  3. kanatanarttu ;) T. Serkku

    VastaaPoista